keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Ilta ystävien kesken

 Viime viikon perijantaina ystävät kuhtu meijät mökilleen iltapäiväkahaveille ja makkaran paistoon. Olihan se mukava olla yhesä koolla ja rupatella niitä näitä ja vähä pintaa syvällisempiäki asijoita. 

Mökin isäntäväki tarijos hyvät rillisapuskat, makkaraa, maissia ja herkkusienipalleroita käärittynä pekoniin, joitten sisällä oli juustua,nams ku oli hyvvää. Siinä syyvesä muisteltiin vanahoja lastenleiri juttuja, mitä itekullaki tuli mieleen. Eräs kerto yhen leirimuiston joka jäi mulla jotenki ajatuksiin. 

Leirillä oli ollu iltahetki ja usseinhan leiri-illoisa oli joku tarina tai näytelmä tuomasa pientä extraa ja mielenkiintua iltaan.Tuona iltana oli ollu näytelmä, joka kerto nelijästä kaveruksesta ja heijän erilaisista pelastumisista. Ensimmäinen kaveri oli juossu  merestä pelastusrengas ympärillään ja huutanu issoon ääneen, mää pelastuin, mää pelastuin. Toinen tyyppi tuli jostain talon kulmalta yltäpäältä " veresä" ( ketsupisa), käärittynä siteisiin ja hänkin huusi, pelastuin, pelastuin, onneksi oli turvavyö paikallaan. Kolomas heppu ilimesty paikalle työmaan turvakypärä päässään ja huusi, pelastuin, mää pelastuin, ei kolhinu tiilet päätä ku niitä sattu yllättäen yläilimoista päälle tipahtavan, Nelijäs kaveri tuli paikalle kantaen käjessään raamattua ja huusi, oon pelastunu ikusesta kuolemasta, oon pelastunu, sen tämä kirja kertoo.

Pitihän mun vähä kokkeilla ossuuko yskään renkula tappiin, ihan kaikki ei osunu mutta yhen kerran sain kokonaista kolome renkulaa osumaan. Jäi muutes pulahtamatta vetteen. Veen lämpötila tais olla just ja just yheksän astetta, pikkusen liijan kylymää. Ootellaan veen lämpenemistä.


Mukavaa viikon jatkua.

Kkkk


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...