Kyllä se ny alako, kesä nimittäin. Jos ulukona on lämmintä plus kakskymmentä, niin onhan se kesä. 🙂 Kukkatouhut etenee, kaikki taimet on siirretty kasvihuoneeseen. Ostin itelle yhen kukkivan kukan, ku halavalla sai.
Ei oo kukka vielä kovin suuri, mutta toivosa on hyvä ellää, josko se tuosta kasvaa rehottaa ja alakaa köynöstämmään. Kartanollaki oon touhannu, vaikka tuo polovi vähä haittaa tahtia. Joutuu varomaan, ettei astu koko painolla sen päälle. Lääkärisä oon käyny, eikä rönkkenkuvisa näkyny mittään. Sitte passitettiin magneettikuvauksiin ja sieltä tuli tieto, että luusa on pienonen murtuma, nivelsitteet revähtäny ja tulehtunu. Särkylääkkeitä sain kahenlaisia niillä mennään. Ortopedin luona käyn vielä kuulemasa mitä hän ossaa kertua kuvista. Onneksi polovi ei oo kaiken aikaa kipijä, vain sillo ottaa kipijää ku kävelee.
Mutta näillä mennään ja katotaan mitä huominen tuo tullessaan. Jokkaisesa päiväsä on kuiten jotaki mistä saa olla kiitollinen. Kiitos elämästä, armostasi suuresta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)