Keskiviikon touhuja

Havahuin aamuyöstä herreille, toinen korvatuluppa irtos. Kuulostelin hetken josko olis sen verran hilijasta, että ottas toisenki pois. No oli, ilimastointilaite vaan hyrisi hilijoskellen joten sen ääneen nukahin uuvestaan lähes saman tien.

Klonks.. klanks..klonks..klanks kuulu kavulta ääni kuuven jäläkeen. Ihimettelin mielesäni että vieläkö jokku lykkää kolikärryjä, kärryjä joisa on semmoset kovat rattaat, joko puuta tai metallia.

Klonks...klanks...siinä vaiheesa piti jo verhojen ravosta kurkistaa, että mistä kummasta lähtee tuommonen ihimeellinen ääni.

Hotellia vastapäätä on kauppa ja sinne tuotiin tavaraa. Kavari veti jonkulaisella isolla koukulla muovilootia perässään pitkin mukulakivikatua mikä synnytti klonksuttavan äänen.

Toisella kertaa samainen ääni lähti katusiivoojan vetäesä isua roskalootaa perässään. Katusiivoojat tyhyjäävät katujen varsilla olevat pienet roskikset ommaan suureen lootaan. Mukanaan heillä on harijoja ym. tarpeellista työvälinettä. Ei maha kovin rapijaa hommaa sekkään olla.

Kokki heräs kans ja tuumas että ihan sama ku nousee veen keittoon, eipä tuo ennää nukuta. Mää taisin vielä torkahtaa hetken aikaa, tai luulen niin, pahasti kesken ku tuntu unet jääneen.

Mut aamusta mentiin heti kauppahalliin aprikoosien ostoon ja samalla reissulla tuuaan kahavimaitua.

Päivän päälle ostettiin kolomen päivän matkatiketti jolla pääsee likkummaan paikasta toiseen kätevästi. Ajomma metrolla toiselle laitaa kaupunkia ja painuttiin iltapäiväksi lillummaan kylypylään.

  Kylypylästä lähtiesä päätettiinki kävellä Margaretin saaren kautta hotellille, vaikka sieltä tulleeki usijampi kilometri matkaa. Ilta oli vaan niin mahtavan ihana että siitä piti nauttia. - Ja kyllä me nautittiinki.

 Osa kaupungin rakennuksista päässy enämpivähempi kehenoon kuntoon. Mut ahkeria oli rakennusmiehet töitä tekkeen. Seurattiin hetken aikaa heijän puuhastelua. Kolome äijää ylimmällä hyllyllä purki rakennustelineitä. Sitä mukkaa ku saivat osia irti laittovat ne menneen alas. Äijä per kerros ja tavara liikku aika sutjakkaasti maata kohti. Kaikkia ne unkarilaiset keksii.

 Margaretin saaella aikoinaan ollu joku luostari.

 Mahtaakohan olla Pepposen tuttuja?