Kerta vielä..kyllä kannatti.

Meinasin eilisen hillajahin jäläkeen että toista kertaa ei jahtiin lähetä ku niin keheno oli meijän saalis. Mut kuinkas sitte kävikään. Heräsin jostain syystä aamulla vartin yli kuus eikä unta tullu silimään vaikka kuin yritti. Kokkiki heräs hetken päästä ja vietimmä siinä sellasen kivan rauhallisen aamuhetken herätäksemme tähän päivään.
Aamukahavit ku oli juotu niin kysäsin ihan vaan niinku ohimennen että lähettäskö käymään josaki ihan uuvella suolla kahtomasa jos sattus jotaki löytyyn. Kauhijan ihastunu ja innoissaan kokki ei ollu ajatuksesta lähtiä heti aamusta viemään mua suolle. Suupielet mutrusa laitteli kuiten eväsleivät ihtellensä reppuun kahavipullon ja vesipullon kaveriksi. Nii sitä taas mentiin ja ihan eri suuntaan ku eilen.

Autosa juteletiin että jos saatas yks rasijallinen niin oltas vähään tyytyväisiä. Jos saahaan kaks-kolome ollaan tyytyväisiä. Jos niin hyvin kävis että nelijä rasijallista saatas kerätyksi sillo jo olo olis onnellinen. Viijestä rasijallisesta oltas ylionnellisia ja jos vielä enemmän saatas nii sittehän sitä olis jo autuaan onnellinen.
Meillä ku on sellanen tyyli että poimitaan hillat suoraan litran vetosiin jäätelörasijoihin. Täyvet rasijat lavotaan reppuun, jolla ne on heleppo kantaa autolle. Kotona ei tarvi muuta sitte tehä ku nostella rasijat suoraan pakkaseen.

Muutama kymmenen kilsaa ajeltiin isompaa pikitietä ja sitte käännyttiin ihan ouvolle mehtätielle. Kartasta vähä koitettiin kahtua semmosta aluetta misä vois kuvitella ja olettaa että hilloja saattas olla.
Ihan sattumankauppaahan se aina on. Joko sitä sattuu sellaseen kohtaan misä niitä on tai sitte ei satu.
Mehtätietä ajeltiin jokunen kilometri ja poikettiin sitte suon puolelle kurkkaileen miltä maisemat näyttää. Eka pysähtyminen ei tuottanu tulosta. Suo oli liijan kuiva turha sinne oli mennä pitemmälle. Eiku takasi autolle ja ajeltiin etteenpäin.

- No ny näyttäs vähä semmoselle rytteikölle että tuola saattas jotaki ollakki. Mää meen tien vasemmalle puolen, kokki oikeelle. Mun puolella on kyllä hillanvarsia vaikka kuin mut ei marijan marijaa.
Kokki soittaa.
- Ookko sää misä, tuu tälle puolen täälä on pikkunen oja jonka molemmin puolin on jonku verran marijoja.

Mää suunnistin siihen suuntaan misä kokki sano olevansa, välillä huutelin ja tarkistin suuntaa, etten kovin palijo huti kävelis. Autolta matkaa suon laitaan kohtaan mistä kokki oli marijoja löytäny oli vaan parisen sattaa metriä. Sempä takia en ottanu reppua mukkaan ollenkaan, vaan laiton kolome rasijaa ämpärin pohojalle ja tietysti rasijoitten kannet. Sikäli mikäli hilloja niin hyvin on että pittää hakia lissää rasijoita, niitähän on heleppo tulla autolta sitte hakkeen.

Voi hyvät hyssyrät sitä marija määrää. Eipä tarvinnu kovin kauvaa kyykkiä ku oli eka rasijalliset kerättynä. Kansi vaan kiinni ja toista rasijaa täyttämmään. Mulla oli ne kolome rasijaa matkas, kokilla kolome, kaikki rasijat oltiin saatu täyteen, joten siinä vaiheesa oli hyvä pittää kahavitauko. Hypättiin ojan yli ja posuttiin kuivahkon vaivaiskoivuryteikön yli, jonka jäläkeen oli pienonen mänty-koivurisukkoo kasvava suolämpäre. Sittepä jo olimmaki tiellä ja melekeen satuttiin auton kohalle.

Auto oli ku sauna. Tietäähän sen ku hellekeli, varmaan reilut +25 lämmintä. Laitoin täyvet hillarasijat auton alle varijoon, sielä ne säilyy parahiten siihen asti ku kotija lähön aika koittaa.
Tienpenkalle istahin ja kaivoin repusta kahavipullon ja eväsleivän. Olipa niin mukava juuva kahavit siinä auringon paisteesa, hyttysten ja paarmojen pörrätesä ympärillä. Tuuli puhalteli välillä niin vilivottavasti että enimmät hiet kuivat ohta- ja selekänahasta.

Kahavit juotuamma otimma reput mukkaan ja lähimmä takasi suolle. Oltaskohan reilu tunti poimittu ku tuumattiin että tää alue on ny aikalailla kaluttu, alako marijat loppummaan. Kierreltiin ja kahteltiin siitä vähä kauempaakin, mut suo alako muuttua enemmän mehtäksi ja hillanvarret rupes vähenemmään.
Olihan me ny saatu rasijoita täyteen ihan yli se mitä osattiin ees kuvitellakkaan. Mielesäni laskeskelin että varmaan kaheksan rasijaa ellei yheksänki.
Vasta kotona ku kokki laitto marijat pakkaseen se tuli laskeneeksi montako niitä kaiken kaikkijaan sitte tulikaan. Ykstoista rasijaa, eikä ollu kokinkaan suupielet ennää mutrusa.