Kotija on mukava tulla...

Niinpä se on tämän kesän lomareissu tehty ja onnellisesti päästy kotikunnaille. Kotona ootti pari yllätystä, eka oikeen ihana ja mieluinen, toinen enämpivähempi mieluinen.

Eka; Poika tuli hakkeen meijät lentokentältä ja ku päästiin pihhaan sano että hänpä tästä jatkaa töihin samantien. Me sanottiin että et voi ihan heti lähtiä ku meillä ei oo avvainta, ei päästä sisälle.
No poikahan lähti aukasmmaan meille oven. Ku astuin ovesta sisälle nokkaan tuli ihana ruuan tuoksu. Ehin ajatella että mitenhän täälä näin voimakkaasti tuoksuu ku samasa jo kuulu keittiöstä minijän ja mukeloitten yllärihuuto. Minjiä ja poika olivat laittaneet ruuan ja leiponneet mulle synttärikakun ja kääretortunki jälkkäriksi.

Ja toka;

Sillä aikaa ku me oltiin reissusa olivat alakanneet tekkeen talloon ulukoremonttia. Ulukoseinistä osan olivat jo soodapuhaltanneet puhtaaksi ja maalaus oli käynnisä. Kaikki ikkunat ovat valakoses töhönäs, sen näköstä ku niisä olis kiinni liimatut valoverhot. Lasien välleihin on päässy soodaa joka on kuivnu pokien reunoihin kiinni. Olohuoneesa pöytien pinnat näyttää olevan hienon hienon vaaijan tomukuorrutteen peittämiä. Parvekkella kaikki pinnat vielä pakssumman valakosen kuorrutteen peitosa. Mikä sotku, mikä sotku.
 Parvekkeen toisesta päästä oli soodavesimössöö tullu ikkunan rakosista lattialle ja valunu maton alle. Siihenpä se oli sitte kuivua jymähtäny yheksi tönkiksi.

Parveke oli niin pahasa siivosa että se piti alakaa heti puhistaan ku ei sinne voinu ajatellakkaan menevän jos ei siivua. Enimmät pölyt lähti imuroimalla loput pyyhkimällä. Matot joutuu pesemään kaikki, eipä sitä kuivunutta soodaa muuten niistä irti saa. Huh..huh.. hiki tuli ku mukeloitten kans touhuttiin.
Ikkunat on kyllä aivan kauhijan näköset ja saavat olla niin kauvan kunnes on hillat ja mustikat poimittu. Marijat ei oottele, ikkunat ei mihinkään karkaa.
Elämä on. :)