sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kasvukipuja, rikkoontuneesta ehyeksi

Kuin nisunjyvä kylyväjän vakkasesa
olen minä Herra, sinun käjelläsi.
Eihän liene jyvänkään tarkoitus
ole olla vaan, ei tokikaan
Se luotu on uutta kasvamaan,
uutta tähkää tekemään.
Sitä ennen kuitenkin, olo jyvän 
on tosi tuskainen - kuolema.
Kuolla pois ihan kokonaan
eihän jyvästä itsestään mitään jäljelle jää,
se häviää.

Maan mullasta ottaen voimaa
se alkaa uutta kasvamaan,
tuoreutta tuoksuvaa vartta.
Menettäessään jyvä voimansa
 ei se huomakkaan
kun jo valamis onkin tähkäpää.
Voiko minusta kehnosta sittenkin
tämän kaiken jälkeen tulla jotakin?

Olin yksin ja allapäin
mua ahdisti ajatus kuolemastain.
 Oi ei!
Kohta kuoreni pinta ratkeaa
uusi elämä sisältäin puhkeaa.
Nyt sen huomaan ja iloitsen
tuotti tuskani tuloksen.
Eikö tarkoitus olekkin näin
että elämä jatkuu eteenpäin.
-26.9.1995-

3 kommenttia:

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Herätys

Mun ploki on ollu talaviunilla kuten karhut. Tosin karhut hakkeutuu talaviunille jo syksyn viilentyesä, ennen lumien tulua, mun talaviuni al...