Miettimistä

Lujin eilen yhen pienen artikkelin Kodin kuvalehestä. Artikkelin oli kirijottanu Pirkko Lehtiö. Hän käsitteli jutussaan palijon esillä ollutta aihetta, eli kirkkoo. " Kirkko pohtii maahanmuuttajia".

Ihan hyvvää asijaa kirijotti, lainaanki tähän osan tekstistä.

Teksti synnytti liikettä aivonystyröihin, laitto ajattelleen.

" Toivoisin, että kirkko keskittyisi enemmän hengelliseen ohjaukseen. Ihmisillä on tarve hengellisyyteen, ja uskonnollisuuteen, mutta seurakunnissa heidät on jätetty heitteille. Kirkkoon tarvittaisiin lisää ihmisiä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan ja kulkemaan toisen ihmisen rinnalla.

Seurakunnissa tehdään hyvää työtä, mutta työn painopistettä tulisi miettiä.

Koska ihmisten hengellisyyden tarve ei tyydyty kirkossa, luovat he itse omat rituaalinsa ja etsivät hengellisyyttä kirkon ulkopuolelta, esimerkiksi idän uskonnoista, shamanismista ja herätysliikkeistä. Monet valitsevat itselleen eri uskonnoista sopivimmat osat ja tekevät niistä itselleen tuotteen. "

Jäin miettiin: " tekevät niistä itselleen tuotteen".

Ihan kuin usko olisi jotain " kauppatavaraa", tuote, jota hyödynnetään ja käytetään saavuttaakseen itse asettamansa tavoitteet ja päämäärät.

Jäin miettiin: Mitä se auttaa ettiä kaikista uskonnoista opillisia seikkoja, ottaa yks rituaali yhestä toinen toisesta, ellei ole todellista halua ettiä itse uskon antajaa?

Pelkät rituaalit, vaikka olisivat perin hartaita ja henkeviäkin, ovat kuolleita, ellei ihimisen sisimmässä ole elämää.

Sitä ei kai voi väittää, etteikö rituaalien suorittaminen tuo jotain lohtua ja tyydytysta hengelliseen janoon, varmaankin,  eikai niitä ihimiset muuten tekis??

Mut se todellinen hengellisen janon tyydytys, uskon elämän yltäkylläisyys. Mistä ihimeestä sen ihiminen voi saaha ja löytää kun ei sitä pelekät rituaalit hänelle tuo.???

Jään miettiin.

Päivän mietelause

Usko on samanlaista kuin rakkaus,

se ei riipu perusteluista, vaan kohteesta. Wilhelm Busch

Mukavaa maanantaita!  :)