Kahenlaista harmia

Tään aamun harmin syy

Kuuden aikaan aukes silimät, pää kipiä. Piti nousta ottaan ibumax ja takasi petille.
Hetken aikaa sai unta ootella mut nukahin kuitenki. Yheksän jäläkeen nousin, hörppäsin kupin kahavia ja toinen ibumax nassuun.
Ei oo rapula. Suklaata söin eilen illalla liikaa. Nuo pallerot ku oli tuosa pöyvällä, olin syöny kaks, kolomannen ku otin , päähän tuli heti ajatus, elä syö.
 Mut  mikä sen palleron sitte suuhun laitto ??
Ois pitäny uskoo sisiäistä ääntä joka varotti, että elä ennää syö, pääs on kipiä huommenna.  :(
Eikä ne nuo kolome palleroo ainoot olleet mitä söin,, pari palaa meni toisenlaistaki suklaata illan aikana. Se on niin , että pari pallaa kestää syödä, kaikki muu on liikaa.
Mut...mut...ku se on nii hyyvvää.
Jästipää joka ei taho uskua vaikka tietää miten siinä käy.

Mut se toine harmi.
Se tuliki vähä kallimmaksi ku kaks ibumaxia.
Eilen kokin kans kuskattiin tavaroita varastotiloihin, ja ku oli vähä viliponen keli, kokki sanoo että ajetaan auto talliin, sielä hyvä sitä siivota ja vaihtaa akku. * se kun vielä vaihtamatta*
No mikäpä se siinä. Autotallin ovet auki, puinen ramppi siihen kynnyksen  etteen.  En tiiä, miksei siihen tekovaiheesa oltu valettu  luiskaa, ettei tarttis tuollaisa puisia hökötyksiä laitella.
Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes kokki ajo siihen rampille. Sehän ei pysynykkään paikallaan, vaan luiskahti just sillo pois kun auton keula oli melekeen tallisa sisällä. KRÄTSSS !!
Se oli siinä. Auton keula räsähti petoniin, muovit halaki ja pohoja sen verta lujasti  kii, ettei se lähteny irti ku varovasti yritti pakittaa.
Voihan harmin paikka totes kokki.
Siinä hetken aikaa tuumailtiin että mitenhän auton sais irti, ettei enenpää tulis vahinkua.
Ainut mikä siinä auttas, ois se, että auton keulaa pitäs pytyä nostaan ja samalla työntään autoo taaksepäin. Kai se menis jos laittaa vappaalle ja lykkää ?
No sitte huomattiin että vois pyytää apuaki, ku rakennukses näytti olevan riskin näkösiä miehiä. Kokki kävi kysymäs, että tulisivatko auttaan , tulihan he.
Siinäpä sitte mies voimin autoo nostammaan ja lykkäämään. Krättssss....joku muovi tarttu kiinni, mut auto irtos ja ihime kumma, etupuskuri ei tipahtanutkaan.
Kotona sitte soitettiin vakkuutusyhtiölle ja kysletiin miten tommosta vahinkoo korvattas. Ei kuulemma kannata vakkuutuksesta lähtee korvauksia hakkeen, ellei korijauskustanukset ylitä kolomiasattaa euroo.
Noh, mennee alakuviikkoon että saapi auton korijaamolle ja saahaan tietää mitä homma tullee maksammaan.
Että semmonen harmi, siitä seleviää rahalla.

Elämä on, vastasta ja myötästä!

Mukavaa päivää kaikesta huolimatta!