Tuulimylly

Isän tekemä tuulimylly on monen monta vuotta pyörähelly vanahempien pihamaalla. Vuosien tuulet ja tuiskut ovat jättäneet  jäläkensä, maalit on rapisseet ja jäkälä alakanu vallotaan pintaa.
 Päätinpä tehä sille pientä ehostusta  jotta kestäs vielä monia vuosia.

Luulin,että seleviän hommasta pelekällä maalaamisella mut se oli väärä luulo. Tein kuntotarkastuksen ja totesin, että  yks jalaka on niin laho, että se pitäs vaihtaa.
Kahella puolen alaosasa oli lahoja lautoja jotka kans joutu uusimmaan. Samoten valakoset kulumalistotukset oli siinä kunnosa, että päätin tehä uuvet.

Onneksi on hyvä lautavarasto, hirsitalosta purettuja ponttilautoja ja riman pätkiä vaikka kuin.

Ekana korijasin sen lahon jalan, mikä ososttauki hankalammaksi mitä aattelin. Olin nimittäin aatellu, että irrotan vain jalan irti ja laitan uuven kakkoskakkosen tilalle. Mutta, jalakaapa ei niin vaan voinukkaan irrottaa, se ku oli kiinnitetty yläosastaan toiseen puuhun, ois saanu purkaa koko alaosan. Siinäpä sitä sitte ihimettelin ja tuumailin, että mitäkähän tekis.
Tein korijauksen samallalailla miten korijattin joitaki huonoja hirsiä. Sahataan laho osa pois ja laitettaan uuvesta puusta pala tilalle. Jalakahan jää kulumalistan alle, joten sitäpä ei kukkaan nää miten oon se sinne laittanu. :)

Oma aikansa meni rimoja ja lautoja mittaillesa sekä vinojen päitten sahhaamisesa. Ne ku pitäs saaha kutakuinki tarkkaan samanlaiset, että ne passais hyvin kohilleen.


Eihän niistä lauvan päistä eikä listoistakkaan tullu ihan suoria, vaan tokkopa tuo haitannee.
Taitohan ei lissäänny muuta ku tekemällä. Mitä enemmän naputtellee ja sahhailee, sitä tarkemmaksi tullee tekijän käsi ja silimä. Ossaa kahtomalla jo päätellä onko se justiin vai melekeen.
Punamultaa löyty puojista, valakosta maalia siskon talon vintiltä.
Kylläpä mylly taas muutaman vuojen ulukosalla pärijää.