Muutamia päiviä on vielä lommaa jäljellä ja joitaki niistä on kiva viettää kotona. Pitänee kuiten vielä kävästä pohojanmaalla ennenku työt kunnolla alakaa.
Viinimarijat alako olla kypsiä ku lähin kotia. Näin helteisinä päivinähän ne kypsyy hetkesä, ovat varmaan ens viikonloppuna poimintakuntosia.
Tämän kesän hillajahtiki on suoritettu. Käytiin vaarin kans yks ilta Siperian kierroksella vanahalla hillapaikalla kahtelemsa löytyskö hilloja.
Eipä niitä kovin palijua löytyny. Kuivuus verottaa tänä vuonna marijasatoja.
Pienen hakkuualueen reunalla oli tosi hyvin mustikkaa. Kasvupaikka oli sellanen matalahko, kostijampi paikka mihin ei ollu alakukesän hallakaan päässy kukintaa häirihtemmään.
Harmi vaan etteivät olleet riittävän kypsiä poimittavaksi. Tietääpä ainaki yhen paikan mistä mustikoita saa jos ei lähempää kotua löyvy.
Mukavaa sunnuntaita!
sunnuntai 29. heinäkuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)