Elämä on joskus pienestä kiinni

Elämä on joskus pienten asijoitten kans näpertämistä.

Joulun jäläkeen ollu luppopäiviä, en oo ollu töisä, joten on ehtiny tekkeen jotaki vallan toisenlaista hommaa.
Pienten helemien kans oon väkertäny tuntitolokulla. Työn alla on olkaimet mekkoon.
Nelijä kapijaa nauhaa päällystän helemillä ja palijeteilla....huh..

Olokainten reunoja kiertää yhtenäinen palijetti + helemi kierros.

Keskelle tulleepi vähä suurempia jos pienempiäkin helemiä, muutama... :)

Pienet helemet herätti syvällistäkin ajattelua.
Pienet asijat voivat olla joskus perin rasittaviakin. Etenkin sillon, jos ne kiusaa ommaatuntua eivätkä jätä rauhaan. Omantunnon äänihän on siksi meille annettu, jotta se alakas pittään meteliä ja ääntä sillo ku elämään tullee asijoita jotka ei oo oikeen. Äänen tulis varottaa jo ennakkoon, vaan hyvin usijasti se ääni hilijennettään ja tukahutettaan, ku oma mieli ja tahto on niin voimakas.
Joskus kuulee ihimisten puhuvan rikkomuksista, väärin tekemisistä siihen tyyliin kuin ne voitas asettaa jonkulaiseen mittariin koon mukkaan. Sanotaan olevan suuria syntisiä tai pieniä. Mitäs merkitystä sillä on onko suuri tai pieni, molemmat johtaa sammaan lopputulokseen, ellei niistä tee parannusta.
Paavali kehottaa kirijeissään laittamaan pois kaiken mikä mieltä painaa, jotta voisi elää puhtaalla omallatunnolla.
Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Kristuksen ilmestymisessä, kehottaa Pietari.
Olokoompa asijat sitte suuria tai pieniä, anteeksiantamus on todellista. Sen takkaa se, että Jeesus on sovittanut syntimme kuolemansa kautta.  Siinä on meille vappaus kaikesta tarjolla!