Lakunutsi ja yömaitua

Montenegron vieraat ovat  olleet ny nelijättä päivää meillä. On mielenkiintosta tutustua uusiin ihimisiin joitten kulttuuri ja elämäntyyli on erilainen. Hyvin ollaan juttuun tultu ja saatu asijat selevitettyä sujuvalla lontoon murteella. Noh, ei ny voi sanua, että oma lontoon murre mitenkään sujuvaa ois, mutta ainaki senverran ossaan, että pystyy tavallisista arkipäivän asijoista raataileen.

Yhen serbialaisen sanan oon jo oppinu, lakunutsi, mikä tarkottaa hyvvää yötä. Se oli heleppo muistaa lakupötköstä, liittää vain lakun perrään sanan nutsi. :)
 Mies on tavattoman kiinostunu kaikista asijoista, kyselee kyselemisestään päästyään ja oottaa, että hälle vastataan mahollisimman monipuolisesti. Yks aamu meillä oli hauska hetki, ku mies otti kätteensä maitopurkin ja yritti lukia sen kylijestä mitä maito sisältää ja misä maito on tehty.
- Teillä on onnellisten lehemien maitua.
- Saako ne kuunnella mussiikkia?
Vaari, jonka huumorintaju on ihan huippu, alako selittään, että tottahan toki suomalaiset lehemät saa kuunnella mussiikkia. Kaupoista löytyy maitopurkkeja joitten kylijesä lukkee; Beethouwen maito, Tsaikolvski maito, Sibelius maito jne. Vierasta nauratti.

Sitte kerrottiin, että semmostaki maitua myyään kuin yömaito.
- Ihanko totta, onko tämä tosi?
- Miksi sellasta maitua, miten se tehhään ?
 Siinä vaiheesa alako vaarin ja mummelin selostus mitä on yömaito. Kestihän se hetken aikaa jotta saatiin suhteellisen tarkka ja monipuolinen selostus kerrotuksi. Ei ollu ihan heleppo selevittää ymmärrettävästi, mikä ero on päivällä tai yöllä lypsetysä maijosa. Ensin piti miettiä  asija suomeksi ja sitte kääntää se lontooksi. :) Onnistuttiin kai aika hyvin, ku lopetettiin, mies kiitteli hyvästä informaatiosta.

Tulijaisena Montenegrosta sain kirijokuvijoiset tossut.

Tossuisa ei oo kuottu ollenkaan varsinaista kantapäälappua, vaan kanta on tehty samanlaiseen tyylilin mitä kärki. Oon käännelly ja tutkinu tossuja jotta pääsisin selevyyten miten ne on tehty. Tojennäkösesti kutominen on alotettu kärijestä, lisätty silimukoita senverran jotta tossusta tullee riittävän levijä. Kuvijoo on kuottu kantapäähän saakka ja sen jäläkeen on jalakapöyvän puoleiset sililimukat kahelta puikolta päätelty. Seuraavalla kierroksella päätettyjen silimukoitten tilalle on luotu uuvet silimukat, näin on saatu aikaan suuaukko. Kantapää on sitte kuottu pyöröneuleena, kaventaen joka puikon alusa yks silimukka kunnes jälijelle on jääny muutama silimukka. Silimukat on päätelty ja ommeltu yhteen. Tossuisa ei oo laisinkaan vartta, mutta pysyvät ihan hyvin jalasa siitä huolimatta.
Kuvijo on kaiketi perinteinen Montenegrolainen malli, meleko yksinkertanen ja helepon näkönen tehä.

Yks asija mitä vieraat toivovat kovasti on, että näkisivät revontulet. Toivotaan, toivotaan iliman kirkastuuvan niin palijo, että taivas näkys pilivien takkaa ja osattas oikijana iltana lähtiä kiertoajelulle siinä toivosa, että toive totteutuu.
Onhan täsä reilu viikko aikaa toiveen totteutua, lähtöpäivä ku selevis eilen illalla.