Sata päivää iliman viinaa

Aika hyvän tempauksen taas keksineet. Sata päivää iliman viinaa. Siinäpä on haastetta yrittää saaha kansalaiset ees hetkeksi aikaa olemaan erosa väkevistä. Toisillehan se on perin heleppo homma, ku joku toinen saattaa kokia tojella suurta tuskaa ja hankaluutta. Keho jos on tottunu siihe, että joka viikko tai päivä pittää saaha tietty määrä alkoholia, niin varmasti on vierotusoireita. Mutta suomalaisethan on sisukkaita, he kyllä pärijää ja pystyy melekeen mihin vain.

Mitä usijampi tuohonkin tempaukseen lähtee mukkaan, sitä suurempi saattaa olla niitten joukko, jotka huomaa ja tajuaa, että iliman viinaahan on mukava olla ja ellää.
Ihan jo se, että toisten kans oleminen on aitua ja luonnollista, ku viinahöyryt ei oo sekottamasa päätä.
Ihiminen huomaa, että illoon ei tarvitakkaan viinaa. Tajuaa sen, ettei perin tuttu sanonta, "ilo iliman viinaa on teeskentelyä," pijäkkään paikkaansa.

Jääpihän siinä muutama euro säästöönkin, ku ei tarvi kurkusta liemenä niitä alas laskia. Säästöjen määrähän on tietysti riippuvainen siitä, millasta määrää alkoholia on tottunu käyttämmään. Mutta, pienistä puroista syntyy iso joki.

Jos sen sata päivää pärijää iliman eikä oo ollenkaan tunnetta, että tarvis lasillisen niin ohan se melekosen pölijää touhua jos heti sajannen ensimmäisen päivän aamuna nappaa turbopaukut.

Miks ottaa jos kerran ilimankin pärijää?

Nykysinhän suositaan kaikenmoisia säästämisjuttuja. Täsäki asijasa voi olla säästäjä. Kaikki ne eurot jotka menis viinan, pistää jemmaan. Niilläpä on mukava hankkia josaki vaiheesa jotaki sellasta mistä on hyötyä ja ilua pitemmäksi aikaa.

Eipä muutaku tipatonta tammikuuta, eiku elinkautista. :)