Joulun alla lainasin kitaraani ja ku sain sen takasin nii siitäpä oli kaks kieltä poikki. Sama D-kieli ja A-vitonen.
D-kieli oli jo niin lyhyt, jotta sen paikalleen saaminen oli täys mahottommuus. Vitosen sai vaikka siitäki oli jo toisesta päästä metallilanka muutaman sentin matkalta purkaantunu.
Mulla on puoliakustinen kitara. Meinaa sitä, että kitaran voi tarvittaisa yhistää piuhalla vahavistimmeen jolla äänen saa voimakkaammaksi.
Kitaran eka, toka ja kolomas kieli ovat nailonia, vähä niinku paksua siimaa. Nelonen, vitonen ja kuutos kielet ovat metallisia. Metallilangan alla on nailonkuitu jonka ympäri metallilanka on kierretty tihijään. http://www.kitarankielet.fi/blog/akustisen-kitaran-kielten-valitseminen
Pari viikkkua sitte kävin hakemasa uuvet kielet. Ensin meinasin ostaa vain D kielen, mutta liikkeesäpä ei ollu niitä yhtään. Mulla taas oli tievosa, että tarvin kitaraa lähiaikoina, joten uus kieli pittää saaha paikalleen, että se ehtii venymään ja asettummaan oikijaan viritykseen. Ostin koko paketin ja vaihoin kaikki uusiksi.
Uuvet kielet ei pysy virreesä ennen ku ne on riittävän pitkän ajan olleet kirijällä. Niitä joutuu virittään tuon tuosta. Metallikielet saavuttaa nopijammin sen pisteen misä ne alakaa pyssyyn virreesä, nailonkielet kielet vennyy pitemmän aikaa.
Joka kerta ku alakaa soittaan pittää ensin virittää kielet. Virittäminen ei oo vaikia homma. Pianosta otan sävelet, ekana E:n ja korvakuulolta viritän kitaran kielen sammaan korkeuteen. Samalla systeemillä viritän muutki kielet. Onhan niitä olemasa virityslaitteita, semmosia dikitaalisia joista näkkee mittarista millo kieli on oikijasa korkeuvesa. En oo viittiny hankkia moista laitetta. Mää vähä luulen, että jos alakaa käyttään mittaria, korvakuulolta virittämisen herkkyys katuaa, ku sen käyttäminen vähenee.
Tuosta virittämisestä tuli mieleen, että ookko tietonen, että raamatusa Paavaliki puhu Timoteukselle virittämisestä? Tosin hänen puhheessaan ei ollu kyse kitarasta, eikä mistään muustakkaan soittimesta, vaan hän keskitti ajatuksen Timoteuksen sisäisen elämän virittämisseen.
Paavali kehotti Timoteusta virittämmään palavaksi Jumalan armolahajan joka hänellä on. Paavali ei kerro mikä tuo lahaja on, joten se jää sallaisuueksi.
Timoteuksella oli kaks vaihtoehtua: joko tyytyä siihen ettei lahaja näy eikä vaikuta millään tavalla hänen elämässään tai sitte virittää se käyttöön.
Paavali rohkasi Timoteusta sanomalla, että Jumala ei oo antanu meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Ja nämä ku on meille annettu, ei tarvi kenenkään yrittää omin voimin. Saahaan uskoa ja luottaa siihe, että voiman saamme jos meillä ihtellä on halua ja uskallusta olla vastaanottajana.
Viritellään !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)