Laulu

Reilu kuukausi sitten sain laulun.
Laulun syntymiseen vaikutti perin lyhyt pieni hetki joka sattui yhellä automatkalla.
Meitä oli autosa usijampi henkilö. Matkalla rupateltiin niitä näitä ku yks kaks yks henkilö tokasee; mulla tojettiin syöpä. Autoon laskeentu käsinkosketeltava hilijasuus. Kukkaan ei osannu sanua mittään pitkään aikaan.

Aattelin, että eiköhän tuollakin ihimisellä ollut elämässään jo tarpeeksi taakkaa, vieläkö tämäkin piti hänen osakseen tulla. Purnasin Jumalalle, oikeestaan olin kiukkunen ja ärsyyntyny. Miksi hän sallii joittenki kannettavaksi kuormaa huomattavasti enemmän kuin toisille.

Sen kuitenki tiijän, että Jumala tuntee ja tietää joka ikisen meistä millasta tekoa me ollaan. Jokaisen kipuihin ja vaivoihin hän on valamis tulemaan armahtajaksi, auttajaksi, jos ihiminen hänen puoleensa kääntyy.

Kotona joitaki päiviä myöhemmin alako syntymään laulu. Ensin tuli yks lause, sitte toinen, kunnes niitä oli kertyny melekonen lista. Aikani niitä järijestelemällä alako riimittely näyttämmään kutakuinki ymmärrettävältä.
Sävel tuli jostain,omia aikojaan. Ihime kyllä se jäi päähäm saman tien ei tuottanu ongelmaa muistaa ku laulua jäläkeen päin oon harijotellu. Tännään aattelin laulaa laulun srk;n tillaisuuvesa, vähä jännittää...

Näyttää että moni kuormaa joutuu kantamaan
enemmän kuin jaksaisikaan.
Eikä meistä kukaan heijän
sisinpäänsä nää.
He yksin hiljaisuudessa itkee tuskaa
mikä sydämen valtaa.
Vieläkö jaksan jatkaa elämää.

Monen uuvuttaa sairaus rankka
mikä rusikoi sielun ja ruumiin.
Eikä lohtua he lääkäreiltäkään saa.
Toisen kipuna taas taakse jätetty
rikki revitty nuoruus.
Jonka muistoja kantaa saa sisällään.

kerto:
Armahda Jeesus mua näkemään
rinnalla heidän kulkemaan.
Armahda Jeesus mua välittämään
lähellesi heitä rakastamaan.

Meille annoit sanasi pyhän 
missä lupauksistasi kerrot.
Lisää uskoamme niihin luottamaan.
Sanot ; annan rauhan, ilon,
terveydekin vaivatulle.
Niihin uskoa ja luottaa sinä saat.