Toimii se

 Tuosa yks päivä ku aukasin konneen ja käväsin pankinluukulla, hokasin että tilille oli ilmaantunu ihan ylimääräsiä euroja, joku oli saanu sydämelleen muistaa meitä.

Ja vääjäämättömästi nousi mieleen lupaus..." ettikää ensin Jumalan valtakuntaa nii kaikki muu, sen ohesa teille annetaan." Eipä siinä voinu muutaku laittaa kätöset ristiin ja kiittää Iskää huolenpiosta.

Eikä tuo ollu ensimmäinen kerta elämäsä ku tommosta tapahtuu...vuosien varrella niitä ollu monen, monen, monta kertaa.

Yks vähä hupaneki juttu sattu kerran. Olimma yhesä tilaisuuvesa kokin kans, ( kokki = rakas mieheni, hänestä kun puhun käytän edellä mainittua nimeä ) niin, tilasuuven loppupuolella oli tullut yks mies kokin juttusille ja siinä jutellessa oli antanu kokille käjestään jonku paperitupon. No sehän palijastu myöhemmin että siinä oli rahhaa. Eikä se vielä mittään, mutta ku samasen miehen vaimo , tuli samasa tilasuuvesa mun tykö, että ku Herra on hälle puhunu tälläsestä asijasta, että mun tulis antaa sulle nämä ja työnsi mun kätteen tukun rahhaa. Pikkasen sellasesa tilanteesa mennee aina hämilleen, ja aattelee että mitenkähän tämä tästä, mutta kun toinen sen asijan niin tunsi ja koki, eipä siinä muutaku otin kiitollisena vastaan.

Kotona sitte kokille alon sanomaan, että kuuleppa ku tuli se rouva mun luo ja anto nämä, näytin mitä olin saanu, kokki kaivo ommaa taskuaan, ja otti esille oman nippunsa... jooo, ja mää sain nämä, sen rouvan mieheltä, tais olla vielä samanverran molemmisa nipuisa.

Sitä ei tultu koskaan tietään, tiesivätkö puolisot toistensa touhuista, mut se tiijettiin, että oli kaks ihimistä jotka kuuli Herran puhetta ja toimivat sen mukasesti.

Eikä ollennkaan suotta, sillonen elämäntilanne oli sellanen että apu oli tarpeen. Kiitos !

Palijon rukkousta -- palijon siunausta.

Vähäsen rukkousta -- vähäsen siunausta.

Ei yhtään rukkousta -- ei yhtään siunausta.

Pittääköhän paikkaansa??