Olijesta väännettyä

Suomalaiseen käsityöhistorijaan kuulunee kaiketi yhtenä osana erilaiset olokityöt, erityisesti ne ovat joulunajan koristeita, mikä ettei olijesta voija tehä muutaki, mut eiköhän se tunnetuin oo tuo himmeli, joka niin monen tuvan kattohirrestä on entisvanahaanki roikkunu. Yhtä tunnettuja taitaa olla olokipukit, tontut, enkelit, tähet ja tietysti ehkä vielä vanahempaa " taijetta" taiavat olla olokipatjat . * jokkaisesa patjasa makkaajansa persauksen jäjäki...wirn*

Mutta onpa siinä oma hommasa tehä tuollanenki himmeli. Olijet kannattaa olla mahollisimman palijo saman vahavusia, sillo lopputuloksesta tullee kaunein. Ihte en kaupan olijista oikeen tykkää ku ne tahtoo olla iha liijan vahavoja, pieniä osia ku joutuu leikkan nii niistä tulle aika " pökkelömäisiä" ku vahavuutta on liika..Tuohon himmeliin sain ihan kunnon olokilyhteen, voi mahoton mikä sitä sotkua mikä siitä tuli ku kypyppärisä alon lyhettä puhistamaan. * muistellee sitä pölyn määrää mikä siitä kuivasta rukkiista lähti..köh...köh...*

Lyhe ku ei ollu mikkään ihan pikkunen, tuommosen kauralyhteen kokonen mitä saa kaupastaki ostaa, vaan se oli ihan toista metriä korkia, ja ympärysmittaaki sillä oli ihan reiluisti, hyvä että käjet riitti kunolla ympäri ku sitä kanto.

Enisn tein semmosen karkeen selevittely homman, kaikki hunot heitin menemään ja samalla leikon latvasta tähkät , semmosesta korkeudesta pätkäsin aina poikkii ku oletin että vielä mahtuu lanka olijen läpi kululeen. Sitte ku olin saanu kaikki sillaitte käytyä läpi, alotin toisenlaisen selevityksen. Joka olijen yksitellen kävin läpi , katkasin aina siitä solomumaisesta nivelkohasta ( tarkisti asijan wikipediasta miksi sitä tummaa pattia sanotaan ) parahimmista korsista tuli kolome pätkää.

Siinä ku leikkelin, lajittelin ne heti kolomeen eri läijjään, korren vahavuuden mukkaan nii oli aika heleppo sitte alakaa ite himmeliin tarvittavia pätkiä leikkomaan.

Olijethan pittää aina leikata kosteina jottei ne halakia. Sama ku niistä alakaa tekkeen jotakin muuta olokityötä, nii kostuttaa siinä vaihees ku alakaa sunnittelleen mitä tekkee, langalla ku sitoo olijen ollesa kostee se litistyy sopivasti ja helepottaa sitomista. Olokitähtiäki tein joinaki vuosina ihan myntiin saakka, tais suurimmat olla 40 senttiä halakasijaltaan. Mukavan näkönen koriste ikkunaan. Ihtelle ei oo jääny ku pari pientä tähtee, semmosta se tahtoo olla...kuten sanontaki sannoo, suutarin lapsilla ei oo kenkiä.

Tuo kuvan himmeli oli sillaitte heleppo tehä, siihen ei tarvinnu ku kahen mittasia pätkiä, oiskohan nuo pisimmät 7 senttisiä ja sisällä oleva pikkunen kuvio 3 sentin pätkistä tehty.

Ohkasimmista olijista ei lankaa saanu muuten läpi ku että imasi toisesta päästä,,,yähh...aika usein sieltä olijen sisältä tuli jottain mönijää henkireikiin, tai lanka meni kivuksiin saakka jos liijan voimakkaasti imas. Niitä ohkasia ku oli sen verran palio ja alako imeminen kyllästyttää, päätin keksiä jonkulaisen apuvälineen siihen hommaan. Mut mikä vois olla nii ohutta että se kestää pujottaa, ja kuitenkin sen pitäs mahtua olijen sisällä kulukeen. No..metallinen kukkalanka tietysti!

Siitä tekasin sellasen pujottelu välineen, toiseen päähän rautalankaa vaan sopivan kokonen silimukka, aika littee piti olla jottei se takertus olijen sisälle, mut pitihän siitä mahuta lanka pujottaan. Aikani väkerrettyä sain ku sainki tehtyä sellasen, mikä mahtu meleko hyvin liikkummaan ohkasimpienki olokien reijistä.

Himmelin teko alakaa ihan peruskuviosta, johon lisätään sitte seuraavat kuviot, kuin laajan sitte haluaaki tehä, määräytyy sen mukkaan montako kuvioo ulukoreunaan haluaa tehä. Sisäpuolelle oleva aukko aletaan tekkeen siinä vaiheesa kun on eka ylimmäinen kolomio on valamis.

Mukavaa hommaa se tuokin, pitäski hankkia jostaki kunnon olokia ja alakaa väsämään semmonen himmeli, mihin tulee yhen sentin mittasiaki pätkiä usseita kymmeniä, niitä saa melekeen suurennuslasin kans ettiä. :)

Mukavaa pakkaspäivää!