Sunnuntai, lepopäivä, pyhä

Meillä kotona sunnuntaita sanottiin aina pyhäksi, joka oli päivä, jollon ei ois saanu tehä niinku mittään semmosia askareita tai hommia mitä arkisin tehtiin. Tietysti pakolliset hommat piti tehä , kuten mielläki käyvä navetalla karija hoitamasa, tai mikä se sitte kenelläki se toimeentulo mahto olla, eihän semmosta voi jättää pyhänäkkään tekemättä.

Mutta muut hommat kyllä siirty automaattisesti arkipäiviin. Olihan se siinä mielesä mukavaa ku sai olla jouten, kakarana sitä aina keksi jotaki touhua, vaikka muistan mää kyllä, että aika pitkävetteisiäki pyhiä oli joskus talavisin, jos ulukona kova pakkanen eikä pystyny mennä ulos aikaasa kuluttaan.

Pyhä aamusin telekusta kuulu aina jumalanpalavelus, pyhä oli päivä jollon saatettiin käyvä kyläsä mummulasa, tai josaki muitten sukulaisten tykönä. Mukavia oli reissut vähä kauemmas kyllään, ku sai auton kyytiä. :) * miten pienestä olikaan lapsen mieli hyvänä*

Kyläsä käynnisä sekin mukavaa, kun tietystä kyläpaikasta tiesi jo etukätteen että talon mummeli antaa hyviä keksejä, tai toisesa paikkasa oli hyvät piilopaikat.

Isän vanhempien kotona, vintti oli mielenkiintonen paikka, sielä oli yhesä sivukaapisa mahton määrä vanahoja seuroja, niistä etin aina semmoset numerot, joista toisesta näki pari numeroa aikasemmasa lehesä olleen ristikon ratkasun. Pienelle tytölle se oli mukavaa ajankulua, saihan siinä kirijottamisen harijottelua, piti olla tarkkana että löysi saman kuvan ja kohan aina toisesta lehestä, siitähän se oli heleppo sitte kopsata.

 * hymmyilee muistellessaan*

Jos se sillo reilu 40 vuotta sitte oli pyhän vietto tarpeen, kyllä se on vielä tänäki aikana, kun tuntuu että kiire senku vaan kiihtyy. Mistähän kummasta se muutes tullee, se kiire ??

Lepopäivä, pyhä, hetki jollon ihiminen ehtii vähäsen pysähtymmään ja jättään ne viikon touhut vähäksi aikaa mielestään. Siinäpä se onkin, kun voihan se olla tilanne semmonenki, ettei sitä niin pysty eikä kykene ehkä ruumiillista työtä tekkeenkään, saattaa pääkoppa tehä kuitenkin koko ajan töitä, eihän siinä ihiminen leppää eikä koe sitä olotillaa, että sielu ja kroppa rentoutuu. Kyllä siihen tarvitaan ihan totaallinen pääkopan tyhyjääminen, siinämielesä, että ajatukset saa sille raiteille jotta ne ei tee töitä, sillon pyhä tuntuu pyhältä, lepopäivältä.

Sana sunnuntaille

Kun minä katselen sinun taivastasi,

sinun sormiesi tekoja,

kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,

niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,

tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?

Siunattua pyhäpäivää!