Seison mehtäaukian laijalla ja kahtelen.
Kahtelen eesä aukenevvaa laajaa maisemaa
jota riittää silimän kantamattomiin.
Vaaroja, vaaroja, vaaroja, niitä riittää.
Ne kohoavat kohti korkeutta.
Kamelinkyttyrän omaisia kukkulaketjuja,
toinen toistaan jyrkempinä joitten
välleihin syntyy laaksoja.
Kauvimmaiset vaarat piirtyvät
taivaanrantaa vasten häipyn
ja haihtuen sen hämyyn.
Vaarat ovat osa kaunista, karua erämaata
jonne harva eksyy tekemään tuttavuutta
luontoäidin kanssa.
Hyss.., hilijaisuuesa kuulee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joulua ootellesa
Marraskuu jo puolesta välissä, sehän tietää sitten, että jouluun on aikaa reilu kuukausi. Joulukalenterin sain valamiiksi just sopivasti, e...
-
Ostos - TV:sä on pyöriny mainos Cerafit paistinpannusta. Mainoksesa ne kehhuu pannun erinomaisuutta ettei sen pintaan tartu mikkään ja se pa...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...
-
Tais olla tammikuun alakupuolta, ku olin autolla liikenteesä, niin siinä ajaesa nousi mieleen sanoja joita alon hyrräilemmään. Yhtä sammaa ...
Kiitos kun kurkkasit sivuilleni. Mukava tutustua :)
VastaaPoistaKiitos samoin, tervetuloa kurkkaileen.
PoistaHuomasin Kotipoluilta-blogin sivussa sanan Vaarat ja tuumin, että tuo pitää katsoa. Itse lännen melko lätysköillä mailla kasvaneena, olin hyvin ihastunut näihin idän vaaroihin. On kiva katsella valon ja varjon vaihtumista. Maisema on aina hiukan erilainen.
VastaaPoistaHuomasin Kotipoluilta-blogin sivussa sanan Vaarat ja tuumin, että tuo pitää katsoa. Itse lännen melko lätysköillä mailla kasvaneena, olin hyvin ihastunut näihin idän vaaroihin. On kiva katsella valon ja varjon vaihtumista. Maisema on aina hiukan erilainen.
VastaaPoistaNäinhän se menee. Jokainen ajan oloon hieman tottuu oman asuinalueensa maisemiin, uudet ja erilaiset näkymät ihastuttaa.
PoistaKauniisti kuvaat vaaraista maisemaa.
VastaaPoista