Pikku-Leena oli vanahempiensa kans vierailulla mummolasa.
Pikku-Leena leikki ja touhusi omia touhujaan, aikusten istuesa ja rupatellesa niitä näitä pöyvän äärellä.
Isä ja vaari kallistelivat lasejaan tuon tuosta illan aikana.
Ku kotija lähtö koitti ja he olivat menneet autoon, kummasteli Pikku-Leena hieman sitä,
että isä meni takapenkille.
- Isi, oliko siinä vaarin juomasa jotaki mikä himmentää näkyvyyttä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Kyllä ne lapset osaa lohkasta. :D
VastaaPoistasiusiuxx
Niin ne osaa. Kuulevat ja näkevät kaiken vaikka leikkivät omia juttujaan. Kuten vanaha sanonta kuuluu, puhukaa hilijaa, seinilläki on korvat.
PoistaJopa osui Leena oikiaan, mainio juttu :)
VastaaPoistaPitkän aikaa nauroin jutulle sen kuultuani.
Poista