Hemmotteluhetki

Olipa ihana päätös työpäivälle, tunnin makkoilu hierontpöyvällä.
Sain kokkeilla lämpöhoitoa ennen varsinaista selijän hierontaa.
Selijän alle laitettiin kuuma kumi tyyny, jonka sisällä oli savia. Kumin päällä oli frotteepyyhe, mutta se oli lijan ohkanen, ku alako hetken päästä selekänahkaa polttelemmaan. Piti pyytää hierojaa laittammaan toinen pyyhe, että pystyn makkaamaan sen ajan tyynyn päällä, ku hän hieroo käsivarret.
 
Kovin pahasti ei ollu lihakset jumisa.
 Ainut kohta misä tuntu kirreyttä oli lapojen väli.
Kyllähän se hieman otti kipijää, ku hieroja paino kyynärpäällä selekärangan vierestä ja eteni hilijalleen kohti niskaa. Kysy vaan välisä, että kestänkö vielä.

 Mielenkiintosta miten erilaisia tapoja hierojilla on. Jotku sivelee ja hivelee ettei oikeen tiijä tulleeko hommasta mittään. Tokihan sellasellaki hieronnalla saa pintaverenkiertua vilikastummaan, mutta lihakset jää pakostakin  vähemmälle huomiolle. Toiset taas junttaa ja jyrää just sitä kipijää kohtaa ees taas, aivan kuin se ois hoidon olennaisin osa. Sehän ei oo hyvä systeemi ollenkaan. Kipuhan on sellanen, että se saa lihaksen jännittymmään eikähän sellasta pysty hierommaan. Hierottavan tullee olla ihan rentona, lihakset löysinä.

Hieronta on mukavan tuntosta ku se on joustavaa ja etenee töksähtelemättä. Hierontaölijyn määrä on kans aika ratkaseva tekijä. Jos sitä on liijan vähäsen sen tuntee kyllä nahassaan, jos liijan palijo senkin tuntee. Ei kiva  jos ölijynorot valluu kainaloihin.

Lapojen kunnosa pitämiseksi hieroja kehotti tekkeen viistoista punnerrusta joka päivä. Tai olemaan lankku asennosa vähintään minnuutin ajan joka päivä. Siinäpä sitä mummelille reeniä.