tiistai 21. toukokuuta 2013

Mitä mieluisampi työ, sitä vähemmän kutsun sitä työksi. R. Bach

Viime viikko töitten osalta oli varsin mielenkiintonen. Pääsin verhoileen huonekaluja ja se toi mukavaa vaihtelua siihen tavalliseen työrutiniin mitä tähän saakka oon teheny. 

Hommahan lähtee siitä että vanahat kankaat revitään irti. Sohova, jonka ekana verhoilin, oli vanahanaikanen kuuskytluvulla valamistettu puusohova. Alakuperänen kangas oli ollu kivan viherijää. Siitä alkuperäisestä oli pienen pieni tilikku jääny yhteen kulumaan kiinni. Sohova oli myöhemmin verhoiltu uuvestaan kaheksankytluvun tyyliin riemunkirijavakuvijosiella kankaalla. Ny sohovan ilime muuttu perin hillityksi ja rauhalliseksi yksvärisen kankaan ansiosta.
    









Pyörijä, mustalla nahkalla päällystetty jalakarahi  muutti vähä muotuaan pullevareunasesta ihan suorareunaseen malliin. Alakuperäsesä sivulla oleva vaahtomuovi oli rahin yläossaan jätetytty kaksinkerroin. (vasemman puoleinen kuva, rahi ylöalasin). Irrotin rahin sivulla olevan vaahtomuovin tyroksisen sisäosan päältä. Leikkasin vaahtovuovin reunasta pois 10 cm levysen kaitalleen joka oli ollu käännettynä kaksinkerroin. Sen jäläkeen kiersin vaahtomuovin takasin tyroksin ympärille, liimasin kontaktiliimalla vaahtomuovin päät yhteen. Käänsin rahin oikíjaan asentoon ja laiton 6 cm vahavan vaahtomuovin ( istuintyynyn)  tyroksin päälle ja liimasin sivuosan vaahtomuovin istuinossaan kiinni. Varmasti pyssyy paikallaan eikä valu suuntaan eikä toiseen, vaikka rahia joku mukelo sattuski vähä pyörittelleen. Kankaasta leikkasin pyörijän palan jonka ompelin sivukankaaseen. Sivukankaan taiton rahin pohojan puolelle ja niittasin kiinni pohojalevvyyn.







Pari tavallista tuolia sai uuvet päälliset.














 Tää tuoli oli aika veikee verhoilla. Oli niin monta mutkaa ja kurvia jotka piti ommella, ku molemmisa osisa päätypalat tehtiin erillisistä palasista. Alaosan polovitukkeen tuli vielä oma palasensa kaarevaan reunaan. Se oli pikkusen hankala kiinnitettävä, mut kyllä se siihen asettu ku aikansa sen kans tappeli. Helepommalla olis pääsy jos ois niitannu vaan yhen kankaan ja teheny kulumat taitteella. Mut sillälailla tehtynä kangasta ei saa kurveista ja mutkista riittävän kirijälle. Lopputulos tulis olla semmonen tyköistuva ja napakka.


6 kommenttia:

  1. Oot sä sellai tuhattaituri että!

    VastaaPoista
  2. Hieno homma! Kierrätys on päivän sana ja sinä tosiaan oot tuhattaituri. Mitä ei meiän mummeli osais. Oot kyllä mahtava!

    VastaaPoista
  3. Homma on tosiaankin hieno ja mummelini osaa kyllä monenlaista. Lasketella se ei osaa. Eikä osaa ajaa motskarilla. Tietotekniikan kans mummeli tarvii usein apuani. Tomaattikeittoa se ei saa niin hyväksi kuin minä. Postimerkkeilystä se ei ymmärrä mitään. Hitsaustaito on perin heikko. Jotta on mummelilla joitakin heikkoja alueita osaamisessa. Vaan ei niitä montaa ole.
    t. mummelin aviomies

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se mitä mummeli osaa on tosi paljon tärkeämpä kuin mikään noista mitä ei muka osaa:)) nuo taidot oppii opettelemalla jos niin tahtoo..

      Monta euroa säästyy ja hiilijalanjälki on pieni mummelilla. Motoristilla aika paha.

      Poista
    2. Niin
      kaisumarjatta, niin se minustakin on. Ja oikeastaan vielä tärkeämpää kuin se mitä mummelini osaa, on se mitä hän on. Rakastan häntä siksi että hän on, en siksi mitä hän osaa käsillään tehdä. Rakkaus on kummallinen asia... ainakin parhaimmillaan ollessaan.
      Niin ja toisekseen, en minäkään osaa ajaa motskarilla, en osaa lasketella, en ymmärrä postimerkkeilystä mitään ja hitsaustaitokin on perin heikko. Mutta se tomaattikeitto.. siitä tulee yleensä tosi hyvää ja mummelikin tykkää.

      Poista
  4. Vaihtamalla kankaat saa vanhat uudeksi, olet sinä taitava ja viitselijäs.

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

  Joulurauhaa, joulurauhaa sitä kaipaa maa, jotta ihimiset sais pelotta vaeltaa. Rauhanruhtinas, joulun Herra antaa rauhan ja ilon sydämeen ...