Se tuli kesä

Sattu semmonen viikonloppu että tuli käytyä pohojanmaalla. Ei me muute oltas sinne lähetty ajeleen mut kokin täti kuoli pari viikkua sitte ja lauvantaina oli hautajaiset.
Perijantaina ajellesa etelää kohti kahteltiin kevvään merkkejä  miten palijo on erua matkan varrella.

Kotua lähtiesä maisema näytti jokirannasa tämmöseltä.

Oulun korkeuvella alako koivut olla hiirenkorvalla ja pikkusen tuntu epikeltä. Pari sattaa kilsaa pohojosempana ku koivut oli vielä täysin talaviteloillaan, tai saattohan josaki oikeen ekstra lämpimäsä paikasa jo pikkusen vihertävvää nähä jos käytti hyväkseen hyvvää mielikuvitustaan.
 Mitä etelämmäs ajettiin sitä enemmän oli luonto värijääntyny viherijän eri sävyistä.

Lauvantaina se tuli kesä. Sen huomas ja tunsi heti ku uluko-oven aukas että tännään tullee lämmin päivä. Ennen seittemää jo herättiin, keiteltiin aamukahavit, laitomma hautajaiskamppehet päälle ja hypättiin roomsteriin. Olimma sopinu eellis päivänä että hajemma mennesä kokin velipojan kyytiin puoli kaheksan aikoihin. Hyvästihän meillä oli aikaa ajella ku hautajaiset alako yheltätoista. Matkan aikana ehti tekkeen sukanvartta pitkän matkaa.:)
 Eteläpohojanmaalle ku päästiin niin sielähän oli jo täys kesä, koivuisaki melekeen täys lehti. Lämpömittari nousi yli hellerajan, tais näyttää parahimmillaan +26,5 joten eipä olis voinu komijampaa päivää olla hautajaispäiväksi. Lauloin hautajaisisa laulun Täällä Pojantähden alla, sanat ja sävel Lasse Heikkilä.

Täällä Pohjantähden alla kotimaamme on

ja elämämme usein onneton.

Mutta tähtein tuolla puolen

 koti toinen on,

me vaellamme päällä maan vain pienen tuokion.

Täällä Pohjantähden alla paljon kärsitään.

Niin monet itkut yksin itketään.

Mutta kerran kyyneleemme siellä pyyhitään

ja suru iloon vaihtuu 

kun me näämme määränpään.

Tuo maa, päällä pilvien

tuo maa, luona Jeesuksen.

Tuo maa, voi kuinka kaipaankaan

sen että nähdä saan

tuon ihmeellisen maan.

Silloin toivo siivet saa kun on mihin suunnistaa

ja sydän pieni lentää uskaltaa.

Täällä Pohjantähden alla kaikki katoaa

mutta siellä rauhan saan joka kestää ainiaan.

Tuo maa....

Helteinen päivä ja autosa istuminen sai aikaan sen että iltasella oli pakko hypätä lamppiin. Houkuttelin äiteenki mukkaan, sinne jäi talaventurkki.

 Eka kertaa elämäsäni laiton mahalanjuoksutusletkun koivun kylykeen. Vanahempien pihasa kasvo yks koivu joka oli huomattavasti jälesä toisista lehtiviherijän suhteen. Tuumattiin porukalla että mahtaaskohan tuosta vielä mahala juosta? Sitähän ei tiijä ennenku kokkeilee. Ulukovarastosa kävin penkomasa isän työkalupakkia jos sattus löytyyn sopivat työkaulut moiseen hommaan. Vähhiin oli isän työkalut meneet. Mitäpä mies suurella määrällä työkaluja tekis ku ei kuntonsa vuoksi ennään pysty niitä käyttään. Käsikairaa pakista kahtelin mut ei sielä semmosta ollu. Muutama taltta oli, jokunen meisseli ja mora. Taltallahan sen reijän vois saaha jos löytys jostaki vasara. Piti käyvä kysymäs mihin on vasara laitettu. Se löyty etteisen kaapista.
Vasaralla talttaa naputellen ja hakaten, talttaa kiertäen ja vääntäen sain ku sainki aikaseksi sopivan kokosen ja syvysen reijän mihin sain letkun pään sopimaan. Sitte vaan oottelleen että reijästä alakas jotaki valumaan.
Liekkö on liijan myöhänen ajankohta....

ta