Miksi?

Taas se alako.
Se saa ihimiset käytäytymmään  perin kummallisesti. Toiset saattaa huutaa naama punasena, toiset hyppii ja kilijuu. Joku huitoo käsijään ja harroo hiuksijaan.
Se saa ihimiset värijäämään päsrtälukemansa valakoseksi lisäten siihen sinisiä raitoja. Joko niin, että yks raita kulukee keskeltä pärstää leuvasta ohtaan asti, toinen raita vaakatasosa korvasta korvaan.
Näkkee niitä semmosiaki joilla on koko pää maalattu. Siniristilippu helottaa komijasti pallopään koristuksena.
Se saa ihimiset kantammaan kaupasta mäyräkoiria, sipsipusseja, pähkinöitä, suklaata ym..ym.. mitä mussuteltavvaa ny itekukanenki tykännee syyvä sen lummoisa.
Se saa jotku käymään pitkäripasesa, mukamas että pittäähän sitä olla vähä väkevämpää jos sattuu vaikka voitto tulleen.
Se saa joisaki perheisä aikaan riijan kun toiset tahtos kahtua vallan jottain muuta ku sitä.
Se saa aikaa hikiä, kiihkua, intohimoa, tyhyjän lompsan.
Se saa ihimiset käyttäytymmään jopa järijettömästi. Sivusta ku seuraa nii vois ajatella ihimisten olevan ihan pähkähulluja, seonneita.
Se, musta pieni lätkä. Mikä mahoton mahti sillä onkaan.

Kun taas sammaan aikaan....

Saattaa josaki toisesa hallisa olla menosa vierailevan puhujan massaevankelioimistillaisuus.
Puhujalla on innostava, koskettava saarna. Pyhä Henki vaikuttaa ja ihimiset tulevat suurin joukoin etualalle että heijän puolestaan rukkoillaan ja siunataan.
Sielä ihimiset innostuvat, huutavat, nauravat, taputtavat käsijään. Kuka tanssii täysin haltioituneena ilimapiirin vaikutuksesta. Joku saattaa huitoo käsillään ja huutellee ylistys ja kiitos sanoja, jopa puhuen kielillä, täysin vieraita sanoja höpöttäen.
Sivusta ku seuraa vois ajatella ihimisten olevan ihan pähkähulluja, seonneita.

Kaks eri tillaisuutta mut samankaltasia oireita.

Miksi kuiten pienen mustan muolilätkän aikaan saama metelöinti, hurraaminen, huuto ja mekastus on hyväksyttävämpää kuin herätykokkouksesa mesuaminen? Eikä vain jääkiekko, sama pättee jalakapalloon. Niisä huutamista ja möykkäämistä, ihimisten sielunmaailan tuntojen esille purkaantumista pijetään ihan luonnollisena juttuna.  Ei kukkaan tartu eikä takerru medias siihen että ihimiset on perin hölömäjä huutaessaan ja vauhkoontuessaan katsomosa ja telekkareittensa äärellä, ku pieni lätkä liukuu verkkoon.

Kuiten, hengellisen tillaisuuven tuomat ilimiöt, kokemukset, ihimisten käyttäytymiset tuottaa monelle pahennusta. Saatetaan aliarvioida ja pilkata toisten aitoa ja elämää syvältä koskettavaa kokemusta. Miksi, miksi ei sitä sais näyttää ja tuoda esille?

Puhutaan hyvin heleposti äärikristillisyyvestä, ylihengellisyyvestä silllon kun tilaisuuksisa tapahtuu jotakin sellasta mikä hieman poikkijaa perinteisestä kirkonmenosta. Ehkäpä ei olla tietosia eikä täysin selevillä siitä mistä todellisuuvesa on kyse.