Lauvantain ihanuutta ja rasitusta

Aamulla heti kattomaan ikkunasta ulos että millanen keli, jeee aurinko paistaa, johan tuli hyvä mieli.
Lämpömittari näytti +5 joten se tiesi sitä että mummeli vetää ulukoiluvaatteet päälle ja lähtee suolle.
Pannullisen keitin kahavia, tekasin eväsleivät , termari, leipä ja omena  vyötäröreppuun , ämpäri mukkaan ja eiku menoksi.

10.32
Siinä se suo. Mitäpä siinä muuta ku talsimaan keskelle suota pikusen koivun lähettyville. Koivu oli mun merkkipaalu. Sen lähelle ku jäi hyvä marijapaikka edellisen käynnin jäliltä. Pikkusen oli suo vetisempi mitä viikko sitte, mut sehän ei kai oo yhtään ihime ku viime viikolla vettä satanu lähes joka päivä ja rajusti.

 11.52
Marijaämpäri alako olla puolillaan, oli kahavitauon paikka. Kävelin mettän reunaan ja istahin kaatuneelle punrungolle ettei tarvinnu pyrstyään kastella märijäsä mättäikösä. Ja mikä tuuri, vyötärörepusta löyty pyrstönalunenki mikä vaan teki kahavitteluhetkestä vieläkin mukavemman.

14.45
Siinäpä ne päivän marijat sitte on, oiskohan noita kutakuinki 10 litraa. Ei mahu ennään jos pari kourallista, ne tullee poimittua siinä ku kävelee autolle.
 Ihanuus ja rasitus, niistä on hyvä päivä tehty.
Saa nähä huomen aamulla miten mummelin kyykkimislihaksia kinnaa..