Menikö hermot?

Kylläpä meni viikko taas nopijaa. Aamupäivän kävin siivoilemasa muutaman tunnin , siinä työn lomasa ehtii ajatella monenlaista.

Tännään ajattelin ihimisyyttä, ihimisen olemusta ja luonnetta.
 Kun sitä tullee väkistenki etteen semmosia tilanteita, joisa joutuu vähäniinku napit vastakkain. En tarkota ny mittään romanttista olotillaa josa oltasiin kovin kiihkeesti ja intohimosesti vastakkain. Vaan ihan rehellisesti sanottuna semmosta sanaharkkaa ja nahistelua misä joutuu venyttään jälijellä oleviaan hermopolosiaan ihan äärimmilleen.

 On ne vaan ihimeelliset värkit nuo ihimisen hermotki.
 Toisilla ne ku on sitä sorttia että ne vennyyy....vennyyy. Varmaan aika yleinen sanonta sellasesta ihimisestä; "sillä on hermot ku lehemällä, eihän se ikinä hermostu."
 Entäs sitte ne, joilla käämit kärähtää melekeen samantien ku pikkusen tullee hankaluutta. Ei kestä sanua yhtään poikkipuolista sannaa ku alakaa kaulavaltimot pullistuun, volyymi nousee ja saa varua etti huitase nyrkillä.

Tokihan ihiminen aina voi tuommosisa tilanteisa valita mitä tekkee. Viisaampi ois ku lähtis käveleen ja tuulettaan hermojaan, ku jäähä siihen tilanteeseen, eikä tiijä miten loppujen lopulta saattaa käyvä. Nehän on tuommoset tilanteet ylleensä semmosia että ne vaan tulle etteen. Se on sitä tavallista arkista elämää.

Paha juttu on, jos tarkotushakusesti alakaa toista ihimistä solovaamaan ja haukkumaan. Sillo ei ennää kai oo kyse tilannekohtasesta hermojen ylikuumenemisesta,  vaan ihan jostain muusta. Ehkä taustalla on ihimisen heikko itsetunto? Haukkumalla ja solovaamalla toista, yrittää saaha hänet tuntemaan syyllisyyttä ja alemmuutta. Sillä keinonhan saa ittensä näyttämään paremmalta kun toinen jää alakynteen ?   Semmosesta käytöksestä tietää taatusti että ite joutuu kärsimään vielä enemmän kuin se jolle sanat kohistettiin.

No ny alakaa ajatukset olla sitä luokkaa että parempi lopettaa...mietityttää....

Pääasia ku tullee ihtensä kans hyvin toimeen nii sittehän sitä voi pärijtä toistenki kans.

Sitä paitti...sun arvos ei oo kiinni siitä mitä muut sinusta sannoo. Sinä oot Jumalalle rakas sellasenaan ku oot, eikä sitä tietosuutta mikkään asia maailmasa muuta.


Viikonloppuja! * hymy*