lauantai 30. tammikuuta 2016

Kiitti on hyvä sana

-vaari kirijottaa ny –
Tässä yhtenä iltapäivänä tulin keskustan suunnasta kävelytietä kotiin päin. Aurinko pilkahteli vaaran rinteen lumikuorrutettuihin puihin. Valoa on jo reilusti enemmän kuin kuukausi sitten ja kuinka paljon sitä onkaan kunhan vielä kuukausi eletään.
Siinä missä kävelytien varressa kasvaa metrin, alun toista, mittaisia männyn turreja, oli pieni koululainen kahlannut reppu selässä mäntyjen keskelle. Lunta oli melkein kainaloita myöten. Punainen haalari ja pinkki reppu vihjasivat, että kintaat kädessä männyn oksia keskittyneesti puhdistava koulukas taisi olla tyttö.
Pysähdyin katsomaan ja hetki siinä menikin ennen kuin työn touhussa oleva tyttö huomasi minut.
-Vaan kylläpä tulee kaunista jälkeä, sanoin tytölle.
Tyttö kääntyi katsomaan, että kuka siellä häiritsee ja hymyili ujosti. Oksien puhdistaminen lumesta jatkui koko ajan.
      -Sinä saat ne pikkupuut siivottua lumesta tosi hyvin.
Tyttö nosti katseensa minuun ja sanoi silmät ilosta loistaen ”kiitti”.
Sanoin hei heit ja jatkoin matkaa. Tyttö jatkoi urakkaansa pienten mäntyjen keskellä.
Kotiin kävellessä mietin tätä pientä kohtaamisen hetkeä. Ajattelin toisen huomioimista ja hyviä sanoja, joita jokainen voi jakaa ympärilleen kunhan vain huomaa hetkeksi pysähtyä kohtaamista varten. Tytön ”kiitti” toi minulle hyvän mielen, joka on kantanut jo useamman päivän. Kiitti vaan sinulle pieni lumisten oksien puhdistaja.

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Hernesoppaa ja pannaria

Tännään oli mun huki kokata työttömien ruokailusa. Ruokalilstalla oli hernesoppaa ja pannaria.
Mää en pannaria aatellu alunperin tehä, mut apukokki ehotti, että hän haluais tehä sitä jälkkäriksi. Hernesopan kans kuulemma kuuluu syyvä pannaria. Kai se on supisuomalainen perinne sekin, mikä tuon tietää.

Hernekeitto on yka niitä helepoimpia keittoja tehä. Eellis päivänä ku laittaa herneet likuammaan niin ne ehtii aamuun mennesä turvota jo melekosesti. Mievolla lämmöllä antaa sopan ässehtiä pari kolome tuntia niin kyllä tullee hyvvää. Sopan joukkoon reilusti savupalavikinkkua ja voisa kuullotettua sipulia.
Maustepippuria, laakerinlehtiä ja meiramia mausteeksi, sekä suolaa ja sinappia.
Hyvin teki soppa kauppansa, kaikki meni lähes 30 litraa.

Loppupäivä mulla onkin sitte vappaata. Työhommelit muuttu vuojen alusta sen verran, että joka toinen keskiviikko on vappaa. Maanantainakaan ei oo ku kaks tuntia töitä kahestatoista kahteen. Joten mulla on joutoaikaa huomattavasti enemmän mitä aikasemmin. Ohan sillä tietysti oma vaikutuksensa tilipussiin, mut ei niin suurta jotta alakasin joka päivä töitä tekkeen. :) :)

Uus lakimuutos vaikuttaa munki töihin siltä osin, että mun kahtotaan olevan yrittäjä, vaikken sitä ihan oikeesti ookkaan. Ossuuskunnan kautta teen hommat. Oon itsenäinen, omalla työllä työllistyvä henkilö. Ossuuskunta ei tee mittään sen etteen, että hankkis mulle töitä. En oo kyllä ihtekkään teheny. Kaikki keikkapaikat ovat tulleet siten, että minnuun on otettu yhteyttä ja kysytty voisinko tulla töihin. Puskaratio toimii tehokkaasti.

Oon tykänny  Ossuuskunta systeemistä. Ossuuskunta on mun työnantaja niiltä tunneilta mitä teen töitä. Ossuuskunta huolehtii ja hoitaa kaikki työnantajan velevotteet. Mun ei tarvi tehä mittään muuta, ku lähettää laskutustievot sinne ja ne hoitaa hommat mun puolesta. Ossuuskunta lähettää laskut asiakkailleni. Ku asiakas on maksanu laskun, maksaa ossuuskunta mulle palakan. Kätevä systeemi.

Ulukona satelee hieman lunta. Takapihan puisa on makee lumikuorrute. Ei se oo ihime, että ulukomaalaiset ihastellee suomen talavista luontoa, on se vaan niin hieno.

perjantai 22. tammikuuta 2016

Sinistä ja valakosta, virkattu mekko

Minähän tein semmosen uuven vuojen luppauksen, että jatkan neuloosin harrastamista. Sitä vaan rupesin täsä miettimmään, että kuuluuhan virkkaaminenki neuloosin piiriin, vaikkei siinä puikkoja käytetäkkään.
No, kuulu tai ei, lankojen kans oon kuitenki viime viikot näpertäny. Oon virkannu puuvillalankoja vähemmäksi.
Sinistä ja valakosta lankaa ku on varastosa ollu usijampi kerä.
Novitan käsityölehestä löysin kivan kaksvärisen virkkausmallin jolla virkkasin mekon 5 vuotiaalle tytölle.
Lehen kuvvaa kahtoisa malli näytti hieman hankalalle ja monimutkaselle, vaan eipä sitte ollukkaan hankala ku alakuun pääsi.
Samalla mallilla virkkasin valakosista langoista pitkähihasen poleron.
Tulipa aika mukava asukokonaisuus.




keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Paluu "normaaliin" arkeen

Kaikella on oma aikansa, myös vieraitten tulolla ja lähöllä.
Maanantaina vierailla oli suunnitelmisa mennä Ranualle. Se oli heijän viimmenen " turistikohe" jonka ehtisivät käyvä kahtomasa, sillä tiistaina heillä oli eessään matka Helsinkiin.
Maanantainaki oli pakkasta reilusti yli -20 astetta, tais olla lähempänä kolomiakymmentä jos oikeen muistan.
Tyttö puki lämpöset vaatteet ylleen, isällä näytti olevan vain samettifarkut jalassaan ja ehti lähtiä ulos enneku huomasin, että eipä ottanu toppahousuja mukkaansa.
Vaarille sanoin, että ottaa toppahousut ja antaa ne miehelle jotta pukkee ne ylleen ku pääsevät Ranualle.
Mies kerto illalla, että kyllä oli toppahousut olleet tarpeeseen, kylymä ois ollu kävellä iliman niitä.
Kovasti he olivat tykänneet eläintarhalla käynnistä vaikka olikin pakkanen poskipäitä nipistelly.
Revontulet jäi heiltä näkemättä. Ei sattunu sellasta iltaa, että oltas niitä nähty. Vaan varmasti palijon muuta oli sellasta mikä jäi heille mieleen ja voivat jäläkeen päin muistella.

Tiistaina kuuven aikoihin lähti heijän juna Helsinkiin.
Sielä he aikovat viettää yhen päivän ja torstaina heillä on lento Montenegroon.
Mukava oli pittää heitä vieraana, toivotaan että joskus vielä tavataan.

- vaari kirijotaa  -
 Kakstoista päivää he täsä olivat, monet kahavit saatiin keittää ja suomalaista ruokakulttuuria heille esittelin keitoksillani.
Aamupuurot oli heille uutta siinä muovosa ku ne meillä täällä Suomen niemellä keitetään. Vielä ku keittelin joka aamu puuron vähä eri ainehista ja esittelin ne omalla tyylillääni niin olihan siinä Montenegron mies välillä ihimeissään. Siinä oli pereinteinen maanantaiaamun puuro, perinteinen onnellisen päivän puuro, perinteinen hyvän aamun puuro, kylmän aamun puuro ja ties mitä. Perinteinen kalansilmäpuuro mietytytti vierasta eniten, mutta lopulta tykkäsi siitäki. Se oli niistä helemisuurimoita maitoon keitetty puuro. Keitetyiltä kalansilimiltähä ne helemet siinä näytti.
Yhtenä aamuna puurua jäi kattilaan ja  väänsin siitä tietysti perinteisen sämpylätaikinan. Vieras siihen, että tätä hän ihhailee kun täällä tuo kierrätys on näin huippuunsa vietyä. Virne sen naamalla kyllä loppu siihen, ku panin hänet pyörittelemmään sämpylätaikinan perinteisen suomalaisen pyöreiksi palleroiksi pellille. Reilu parikymmentä sämpyä siitä tuli ja tarkastuksestani meni viimeiset kolome yritystä jotensakki läpi vieraan pyöritteleminä. Ei ollu iha heleppua enskertalaisen saaha muotoa kohilleen, ku taikina oli aina kiinni joko kämmenesä tai pöyväsä vaikka kuinka neuvon pyörittelijää.   

- mummeli kirijottaa - 
Tämä päivävähän onkin sitte ollu ihan normaali päivä.Vaari kävi heittään mut yheksäksi töihin ja meni ihte kokkaileen työttömien ruokailuun sapuskaa. Pakkasista johtuen auto jäi vaarille, hän ku sai sen laitettua lämmitykseen jotta Roomsteri pysys sulana.
Viime viikolla kävi  nimittääin niin, että Roomsteri ei suostunu lähtemmään käyntiin, ku joutu seisommaan pakkasesa sen aikaa ku olin töisä. Tympiää on soitella sitte jostaki käynnistysapua vaan minkäpä siinä teet?
Mun työt loppu tännään kahelta, justiin sopivast, ku työttömien ruokailukin oli ehtiny loppua siihen mennesä.
Kotija ku tultiin niin keitettiin iltapäiväkahavit ja sen päälle pienet tirsat.
Nytpä sitä jaksaa illan valavua.


Oiken mukavaa iltaa sullekki!






sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Paljettiolkainmekkokin valamistui

Joku aika sitte kirijottelin palijettiolokainten tekemisestä. Nyt ne on valamiit. Meninähän siihen aikaa jotta kaikki nelijä olokainta sain ommeltua. Alakuun hieman jännitti, että onnistunko luomaan olokaimista semmoset, että ne sointuu ja ovat yhtenevät mekon koristuksen kans. Turhaa taisin jännitää.

Tyttö ite piirsi ja suunnitteli olokaimet miten hän haluaa ne mekkoon kiinnitettävän.

Täytyy myöntää, että  suunnitelma laittaa olokaimet takkaa ristikkäin osottautu todella hienoksi ideaksi. Mekosta tuli näyttävän näkönen kokonaisuus.
Rannekoriste synty hieman ykskaks yllättäin ylimääräsenä tuotteena. Tein koristeen alunperin kiinnitettäväksi kaula-aukkoon, pienentämään aukon avaruutta. Tytöstä ku hieman tuntu siltä, että mekko ois liijan avara. Vaan olokaimet korjasi sen asijan, mekko pysy hyvin riittävän ylhäällä, joten tekemääni kiilapalaa ei sitten tarvittukkaan.
Jossain vaiheesa laitoin puolivalamiin koristeen tytön ranteelle ja kysäsin, että tyttäisitkö jos tästä tehtäs tällänen rannekoriste. Tyttöhän ihastui kovasti ajatuksesta.
Siinä vaiheesa, ku olin saanu reunat ommeltua tuli mieleen ajatus, että miltähän näyttäs jos lissäis heleminauhan joka kiinnittyy keskisormeen. Sehän selevis tekemällä heleminauha ja kiinnittämällä se paikalleen.
Pujottelin helemet ohkaseen siimaan, jotta se kestää paremmin, mikäli nauha sattuu tarttummaan johonki kii.
Heleminauhan laittaminen oli yllätys tytölle. Ku näytin ranneketta hänelle, sanoin heti, että heleminauha on tosi heleppo poistaa mikäli et halua sen jäävän rannekkeeseen. Tytön mielestä heleminauha anto rannekkeelle hienon loppusilauksen, joten se sai jäähä siihen.




sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Lakunutsi ja yömaitua

Montenegron vieraat ovat  olleet ny nelijättä päivää meillä. On mielenkiintosta tutustua uusiin ihimisiin joitten kulttuuri ja elämäntyyli on erilainen. Hyvin ollaan juttuun tultu ja saatu asijat selevitettyä sujuvalla lontoon murteella. Noh, ei ny voi sanua, että oma lontoon murre mitenkään sujuvaa ois, mutta ainaki senverran ossaan, että pystyy tavallisista arkipäivän asijoista raataileen.

Yhen serbialaisen sanan oon jo oppinu, lakunutsi, mikä tarkottaa hyvvää yötä. Se oli heleppo muistaa lakupötköstä, liittää vain lakun perrään sanan nutsi. :)
 Mies on tavattoman kiinostunu kaikista asijoista, kyselee kyselemisestään päästyään ja oottaa, että hälle vastataan mahollisimman monipuolisesti. Yks aamu meillä oli hauska hetki, ku mies otti kätteensä maitopurkin ja yritti lukia sen kylijestä mitä maito sisältää ja misä maito on tehty.
- Teillä on onnellisten lehemien maitua.
- Saako ne kuunnella mussiikkia?
Vaari, jonka huumorintaju on ihan huippu, alako selittään, että tottahan toki suomalaiset lehemät saa kuunnella mussiikkia. Kaupoista löytyy maitopurkkeja joitten kylijesä lukkee; Beethouwen maito, Tsaikolvski maito, Sibelius maito jne. Vierasta nauratti.

Sitte kerrottiin, että semmostaki maitua myyään kuin yömaito.
- Ihanko totta, onko tämä tosi?
- Miksi sellasta maitua, miten se tehhään ?
 Siinä vaiheesa alako vaarin ja mummelin selostus mitä on yömaito. Kestihän se hetken aikaa jotta saatiin suhteellisen tarkka ja monipuolinen selostus kerrotuksi. Ei ollu ihan heleppo selevittää ymmärrettävästi, mikä ero on päivällä tai yöllä lypsetysä maijosa. Ensin piti miettiä  asija suomeksi ja sitte kääntää se lontooksi. :) Onnistuttiin kai aika hyvin, ku lopetettiin, mies kiitteli hyvästä informaatiosta.

Tulijaisena Montenegrosta sain kirijokuvijoiset tossut.
Tossuisa ei oo kuottu ollenkaan varsinaista kantapäälappua, vaan kanta on tehty samanlaiseen tyylilin mitä kärki. Oon käännelly ja tutkinu tossuja jotta pääsisin selevyyten miten ne on tehty. Tojennäkösesti kutominen on alotettu kärijestä, lisätty silimukoita senverran jotta tossusta tullee riittävän levijä. Kuvijoo on kuottu kantapäähän saakka ja sen jäläkeen on jalakapöyvän puoleiset sililimukat kahelta puikolta päätelty. Seuraavalla kierroksella päätettyjen silimukoitten tilalle on luotu uuvet silimukat, näin on saatu aikaan suuaukko. Kantapää on sitte kuottu pyöröneuleena, kaventaen joka puikon alusa yks silimukka kunnes jälijelle on jääny muutama silimukka. Silimukat on päätelty ja ommeltu yhteen. Tossuisa ei oo laisinkaan vartta, mutta pysyvät ihan hyvin jalasa siitä huolimatta.
Kuvijo on kaiketi perinteinen Montenegrolainen malli, meleko yksinkertanen ja helepon näkönen tehä.

Yks asija mitä vieraat toivovat kovasti on, että näkisivät revontulet. Toivotaan, toivotaan iliman kirkastuuvan niin palijo, että taivas näkys pilivien takkaa ja osattas oikijana iltana lähtiä kiertoajelulle siinä toivosa, että toive totteutuu.
Onhan täsä reilu viikko aikaa toiveen totteutua, lähtöpäivä ku selevis eilen illalla.

Joulua ootellesa

 Marraskuu jo puolesta välissä, sehän tietää sitten, että jouluun on aikaa reilu kuukausi. Joulukalenterin sain valamiiksi just sopivasti, e...