Tivoli putkisukat

Sain naamakirijasa ystävältä linkin kivan näkösistä sukista. Hetken aikaa piti miettiä miten pääsen alakuun, mut ku pääsin, niin loppuhan oliki sitte heleppua ku heinän teko. :)  Sukkien värreistä mulle tuli mieleen sirkuks tai tivoli, siitä tuo nimi tivoli putkisukat. Rainbow Patch Knittes socks on mallin oikija nimi http://alldaychic.com/rainbow-patch-knitted-socks-idea-diy/

Tää oli hyvä malli, sai menemään monta jämäkerrää. Samalla värillä  on tehty joko kaks tai kolome ruutua, sitte vaihtuu väri. Konttikuvion tekeminen sinänsä on mukavaa ja mielenkiintosta. Hieman työlästä tosin oli vaihtaa väriä vähän väliä. Mut sehän on tämän mallin idea. Ei auta valittaa jos kirijavat haluaa tehä. Voihan sukat tehä yks värisenäkin, mut sittehän ne on täysin eri näköset.
Langat mitä käytin oli seittemän velijeksen vahavusia. Mielestäni pikkusen liijan suuri tuli yhestä ruuvusta viijellä silimukalla, ehkä nelijä silimukkaa ois riittävä tuolle vahavuuelle. Ohuemmata langasta tehtyä tullee ruuvusta pienempi mikä vaikuttaa tietysti ulukonäkköön ja kokkoon.

Mukavaa sunnuntaita!

Sushia

Sunnuntaita saatiin vieraita eteläpohojanmaalta ja heijän kans alomma värkkäämmään sushia. Mulla ei oo niitten tekemisestä minkäänmoista kokemusta. Joskus josaki reissusa ollesa oon maistanu sushia, mut ei ollu mikkään suuri makuelämys. Joten pienen ennakkoluulon kans alon värkkäämään.

Pirkan sushi paketista löyty riisit, wasapi, merilevät, soijakastike, viinietikka ja bambumatto, eli kaikki muu paitti täytteet.

Perinteinen täyte kaiketi on raaka kala, hmm... taijamma käyttää tällä kertaa savulohta. :)

Tonnikalamajoneesitäyte soppii kuuluemma vallan mainiosti merilevän kans, joten tehtiin myös sellasta.

 Riisti keitettiin kypsksi ja joukkoon lisäättiin viinietikka, sekottaen leikkaavin liikkein. Mikähän juju siinä piilee? Miks ei saa hämmentää?

Jiipeen oma soijakastike valamistumasa.

Netistä kahtoin ohojetta täytteisiin. Yks vaihtoehto oli munakasrulla josta leikattaan soipvan kokosia soiroja täytteeksi. Opin uuven tavan miten voi paistaa rullan. Neilijäs osa munakasmassasta laitetaan pannulle, annetaan paistua hyvin ja kääritään rullalle pannun reunaan. Kaajetaan lissää munakasmassaa pannulle ja annetaan kypsyä ja rullataan edellisen jatoksi. Näin tehen paistetaan kaikki munakasmassa ja lopputukosena on yks munakasrulla.

Tonnikalamajoneesimössön, lohen ja munakkaan lisäksi täytteeksi laitomma kurkkua ja avokaadoa.
Täytteet tulis olla mietoja, ei mittään chilimeksikaanajalopeeno juttuja, sellaset ei kuulu sushien sisälle.

Yllätyin miten hyvältä voi merileväkin maistua ku siinä on hyvä täyte. En tiiä mikä ero näisä oli niihin mitä joskus oon maistanu, mut ero oli melekonen. Ehkä salasuus oli siinä Jiipeen soijakastikkeesa ja Susun bambumaton pyörityksesä. Kiitos teille ku annoitte meille hienon makuelämyksen.

Låppislöytö

Reilu viikko sitte käytiin Haaparannasa ja samalla reissulla poikettiin yhelle Låppikselle. Låppis on muutaman kilsan pääsä Haaparannan keskustasta. Vanaha hirstitalo johon ovat laittanneet kahavion ja myymälän, låppis oli piharakennuksesa, vanaha hirsirakennus sekin. Roinaa  oli vallan mahottomasti, palijo sellasta jota ei kukkaan tuu koskaan ostammaan. Vaan jotaki joukosa semmostaki joka vielä ihan käyttökeleposta. Enkähän mää sieltä tyhyjin käsin selevinny, mukkaan tarttu ölijypullo.

Yllättävän siisti ja hyvä  kuntonen pullo. Laiton kuiten varmuuen vuoksi soodavettä pulloon ja annoin liota yön yli. Pesin kuumalla veellä ja pesuaineella toivoen että pahimmat pöpöliinit on häädetty.

Öljystä puheen ollen,
Yhelle naiselle kävi kerran ihime juttu. Hän oli menettäny miehensä eikä hänellä ollu rahhaa millä maksaa velekojaan, velekoja oli tulosa ottamaan omansa.
Nainen tunsi Elisan, kerto tälle ongelmastaan toivoen että Elisalla olis joku ratkasu hänen ongelmaansa. Elisa halus tietää mitä naisella on talossaan, eikähän naisella ollu muutaku pikku tippa ölijyä jälijellä ihtensä voitelua varten. Elisa anto naiselle ohojeen, tämän tuli mennä kylälle ja lainata kaikista naapureista tyhyjiä astijoita niin palijo ku vaan mahto löytyä. Nainen otti poikansa mukkaan ja lähtivät kerräämään astijoita.
Heille kerty melekonen määrä mitä erilaisempia ruukkuja, vateja, pulloja ja purnukoita. Ku olivat saaneet kaiken kerättyä tuli heijän mennä sisälle talloon, sulukia ovi ja alakaa kaatammaan ölijyä astijoihin.
Nainen otti oman ölijypullonsa ja alako kaatammaan ölijyä suureen ruukkuun. Pikku hilijaa ruuku alako täyttymään ja täyttymään kunnes se oli ääriään myöten täynnä.
Hämästyttävää, pelottavaa, ihimeellistä, innostavaa, mielenkiintosta ku ölijyä vaan valui ja valui, vaikka kaiken järijen mukkaan sen olis pitäny loppua jo ajat sitte.
Kiireesti pojat vaihtovat uuven tyhyjän astijan täyttyneen tilalle. He kantoivat ja vaihtoivat astijoita niin kauvan kunnes viimeinenkin tyhyjä astia oli täppösten täynnä. Sillon ölijyn tulo ehtyi.
Nainen meni Elisan luo kertomaan mitä oli tapahtunut. Elisa kehotti naista myymään öljyn ja maksamaan veleknasa. Se mitä jää jälijelle sillä  hän tulisi poikiensa kans hyvin toimeen. 2 Kun. 4: 1-7

Arvontaa

Kevät näyttää olevan arvontojen aikaa, osallistua voi täälläkin http://haaraamo.blogspot.fi/2015/03/arvonta.html

Jousien kiristystä

Verhoilija ja sellisti istuvat konsertin jäläkeen kahaviosa.
- Se on tärkiä homma tuo jousen kiristys.
-Niin se on. Minkäs instrumentin kans työskentelet?
- Vanahan nojatuolin.

Mukavaa päivää!

Kokemuksia Hengen vaikutuksesta

 Partapappa kirijotteli plokissaan http://www.partapappa.net/2015/03/luen.html  siitä miten hän on elämässään kohannu Jumalan apua. Hän on saanu kokia parantumista ja löytäny uudenlaisen elämän auttaakseen toisia. Hän mainitti jutussaan armolahajat joista haluaapi tietää enemmän. Minäkään ei kovin palijo niistä tiiä mutta jotaki oon saanu kokia. Muutama rivi siis siitä aiheesta tännään.

Pikkusen taustatietua siitä mitä armolahajat on. Armolahjat ovat Jumalan lahjoja jotka toimii Pyhän Hengen voiman kautta ja vaikutuksesta. Ekan korinttolais kirijeen kahestoista luku kertoo millasia lahajoja voi saaha.
Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikessa vaikuttaa on sama.
Mutta kullekkin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä:
toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimsen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä;
toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekkin erikseen, niinkuin tahtoo. 4-11 jakeet
  
Armolahajat kuuluu jokaiselle uskovalle, niitä voi pyytää ja anoa. Pyhä Henki jakkaa armolahajoja niin kuin tahtoo, niitä ei ihiminen voi kenellekkään antaa eikä siirtää omia lahjojaan toiselle.

Mun eka kokemukseni armolahajoista oli mieleen painuva hetki. Olin sillon ollu uskosa muutaman viikon. Oltiin pienellä porukalla koolla ja illan päätteeksi rukkoiltiin. Siinä rukkouksen aikana yks kaks rupesin puhumaan ihan outua kieltä. Sitä tuli suusta ihan pulputtamalla enkä saanu puhetta loppumaan vaikka kuin yritin. Olin vähä järkyttyny että mitähän mulle tapahtuu, tilanne oli ennenkokematon, täysin uus ja vieras.
Kahtelin ympärilleni ettien yhtä tuttua naista joka olis tullu siihen mun tykö, selittään ja vähä jeesaamaan mua, että mikä tää tilanne oikeen on. Nainen katto mua vaan perin hymyilevin kasvoin ja nyökytteli päätään tyytyväisen näkösenä. Se ei mua helepottanu yhtään.
Josaki vaiheesa se rukkous kuitenkin päättyi ja mää löysin suomen kielen. Menin sen naisen luokse ja kysyin että mitä ihimettä se oli. Nainen kahto mua ja sano; sää täytyit Pyhällä Hengellä ja sait kielillä puhumisen lahajan.
Olihan se ihimeellien tilanne.
Kielillä puhuminen jäi pysyväksi lahajaksi. Oon sen jäläkeen vuosien varrella puhunu monella eri kielellä, mitä erilaisemmisa hetkisä ja tilanteisa. Rukkoilen kielillä päivittäin. Raamatusa sanotaan, että kielillä puhuva rakentaa ihtiään. Kielillä puhuminen on hengen yhteyttä Jumalan kans, ylistytä ja rukkousta jota tämä maailma ei ymmärrä eikä käsitä. Joskus oon ollu tilanteesa, että en kertakaikkiaan tiijä miten mun tulis rukkoilla. Oon alkanu puhumaan kielillä, jolloin henki rukkoilee kauttani just niitä asijoita mitä siinä hetkesä tarvii rukkoilla.

Toisenlaisia kokemuksia armolahajoista ovat näyt ja tiedon sanat.
Nämä lahajat toimii tavallisesti sillon ku ollaan koolla srk;n tillaisuuksisa. Pyhä Henki näyttää mulle asijoita jotka saattaa liittyä jonku paikalla olevan ihimisen elämään. Tai saatan nähä ja tietää henkilön, että just tuolle ihimiselle on tämä näky. Kerrompa esimerkin jonka oon tainnu kertua joskus aikasemminki.
Istun srk;n tillaisuuesa takapenkillä ja mun eesä istu mulle outo nainen. Yks kaks nään tuon naisen ympärillä ikään kuin ammusvyön tapasen vyön. Vyösä on palijo pieniä taskuja. Osa selän puolella olevista taskuista alakaa irtoilemaan ja ne tipahtaa pois, muutama tasku jää jäljelle.  Mulla ei ollu tuon taivaallista käsitystä mitä näky vois tarkottaa. Ei ollu kovin heleppo mennä kertomaan naiselle näkemääni, mutta menin kuitenkin. Esittelin itteni naiselle kuka oon ja kerroin sitte mitä näin rukkouksen aikana. Naiselle näyllä oli merkitys ja hän sanoi mitä se tarkottaa. Eli, ei oo mun asija tietää mitä näyt merkkaa vaan hän kenelle se näky on tiedostaa sisimässään näyn merkityksen.
Toinen erimerkki viime sunnuntailta. Tillaisuuen lopusa ollaan hetken aikaa oltu keskittyneinä rukkoukseen ku mun ajatuksiin nousee sanat; oikean puoleinen lihasrevähtymä. Hetken aikaa siinä mielesäni tuumailen ja mietin, että olinkohan mää ymmärtäny sanat oikeen, oliskohan täälä paikalla olevista jollaki sellanen vamma. Uuvestaan soi sanat pääsä, oikean puoleinen lihasrevähtymä. Sillon nousin ylös paikallani ja kysyin, että onkohan täälä sellanen ihiminen paikalla jolla olis oikijalla puolella jonkinmoinen lihasrevähtymä tai repeämä. Ku sain viimesen sanani sanottua niin vieresä istuva nainen sannoo, mää se oon. Purskahettiin molemmat nauramaan, että siinäkös sitä ootkin, niin lähellä. Sitte hän sannoo tunteneensa koko rukkouksen ajan että pitäs pyytää mua rukkoileen puolestaan. No siinäpä olin lähellä ja mehän rukkoiltiin.

Jotku sannoo että uskovan elämä on ahistavvaa ja tylsää. Että siitä on kaikki mielekkyys kaukana. Mää oon täysin erimieltä. Eihän sen rikkaampaa, mielenkiintosempaa, yllätyksellisempää elämää voi ollakkaan ku saa ellää Pyhän Hengen yhteyvesä. Voiman, jonka kautta voi tapahtua mitä tahansa, kenen tahansa elämäsä.  Ei oo Paavali turhaan kehottanu uskovia pyytämään ja anomaan armolahajoja, sillä niitten kautta Henki tekkee uskovat valamiiksi palaveluksen työhön.
Monella ihimisellä saattaa olla joku erityiskyky, ominaisuus tai taito, syntymälahajaksi saatua kuten usein sanotaan. Jumala voi ottaa nämä luontaiset kyvyt ja muutaa niitä Pyhän Hengen voimalla jolloin ne tulevat hengelliseksi voimavaraksi.

 Eiköhän täsä yheksi kertaa tullukki tuosta aiheesta. :)

Ollaan avoimin sydämin ja mielin. Anokaa niin teille annetaan.

Siunausta päivääsi!

Kipot ja kupit

Miten kummallisesti voikaan viikko alakaa, saatikka maanantai.
En ehtiny aamulla saaha kunnolla ees silimiäni auki ku aivot alako tekkeen hommia. Ne oli varmaan yön hilijasina tunteina suunnitelleet ja tuumailleet valamiiksi kaiken. Ootelleet että millohan mummeli älyää herätä, jotta saisivat täyttää pääkopan ajatuksilla ja suunnitelmalla.
 Mistä kummasta ne sen ajatuksen iski tajuntaani, että just ny ois hyvä aika siivota astiakaappi ja laittaa jokunen kippo kiertoon.
En mää ollu eellis iltana aatellu, että maanantai aamuna alakasin astiakaappia tyhyjäämään. En takuulla ollu.

Aamukahavit piti saaha juuva ensin ennenku alakaa mittään touhuammaan. Hyvät kahavit juotuani ja juustovoileivän syötyäni aukasin tiskikaapin ovet ja silimäilin hyllyjä. Liijan palijo on kippua ja kuppia kaapisa, liijan palijo, ei muutaku harvennusoperaatio käyntiin.
Hylly kerrallaan lavoin astijoita ulos kaapista. Se mikä joutaa lähtemmään pääty keittiön pöyvälle, se mikä jää jätetään tiskipöyvälle tai laitettaan takasi kaappiin. Kokki piti vähä silimällä mitä pöyvälle kannan. Joistaki kipoista käytiin pientä neuvottelua jotta päästiin yhteisymmärrykseen siitä jääkö kippo vai lähteekö.  Meinaspa vähällä lähtiä mummon vanahat arabian kahavikupit, mut ne jäi sitte kuitenki vielä...kaapin täytteeksi.

Kertyhän niitä jonkulainen läjä kiertoon laitettavaksi. Tuo punaraitanen arabian kuppi on ollu meillä vaikka kuinka kauvan. Vuosi kausia on yritetty löytää sille paria mutta turhaan. Liekkö jollaki ois vastaavanlainen yksinäin kuppi josaki ja kupit kirpparien kautta joskus toisensa löytäs. Kukapa tietää.