Kipot ja kupit

Miten kummallisesti voikaan viikko alakaa, saatikka maanantai.
En ehtiny aamulla saaha kunnolla ees silimiäni auki ku aivot alako tekkeen hommia. Ne oli varmaan yön hilijasina tunteina suunnitelleet ja tuumailleet valamiiksi kaiken. Ootelleet että millohan mummeli älyää herätä, jotta saisivat täyttää pääkopan ajatuksilla ja suunnitelmalla.
 Mistä kummasta ne sen ajatuksen iski tajuntaani, että just ny ois hyvä aika siivota astiakaappi ja laittaa jokunen kippo kiertoon.
En mää ollu eellis iltana aatellu, että maanantai aamuna alakasin astiakaappia tyhyjäämään. En takuulla ollu.

Aamukahavit piti saaha juuva ensin ennenku alakaa mittään touhuammaan. Hyvät kahavit juotuani ja juustovoileivän syötyäni aukasin tiskikaapin ovet ja silimäilin hyllyjä. Liijan palijo on kippua ja kuppia kaapisa, liijan palijo, ei muutaku harvennusoperaatio käyntiin.
Hylly kerrallaan lavoin astijoita ulos kaapista. Se mikä joutaa lähtemmään pääty keittiön pöyvälle, se mikä jää jätetään tiskipöyvälle tai laitettaan takasi kaappiin. Kokki piti vähä silimällä mitä pöyvälle kannan. Joistaki kipoista käytiin pientä neuvottelua jotta päästiin yhteisymmärrykseen siitä jääkö kippo vai lähteekö.  Meinaspa vähällä lähtiä mummon vanahat arabian kahavikupit, mut ne jäi sitte kuitenki vielä...kaapin täytteeksi.

Kertyhän niitä jonkulainen läjä kiertoon laitettavaksi. Tuo punaraitanen arabian kuppi on ollu meillä vaikka kuinka kauvan. Vuosi kausia on yritetty löytää sille paria mutta turhaan. Liekkö jollaki ois vastaavanlainen yksinäin kuppi josaki ja kupit kirpparien kautta joskus toisensa löytäs. Kukapa tietää.