Pilleri Keke

Hän kävelee ja kulukee eestaas kaupungin katuja, pieni pyörijä pilleripipo päässään, käjet tungettuina syvälle farkkujen taskuihin. Hän kävelee pää painuneena, hieman laahustaen, katse suunnattuna alas katuun. Hahmo näyttää synkältä, kuin hetkenä minä tahansa lyyhistyen ja jääden siihen.
Niin heikko ja heiveröinen on nuoren miehen olemus. Hän on Keke, Pilleri Keke jona hänet kaupungisa tunnetaan.
Keken elämä oli kääntynyt varjopuolelle jossakin vaiheesa nuoruutta. Hän oli lähtenyt kotoaan omille teille. Alkoholi ja lääkkeitten väärinkäyttö olivat vieneet elämän epätoivoiseen jamaan, mistä ei näyttäny olevan pois pääsyä.

Oli syyskesän ilta, ku erään uskovan pariskunnan pihhaan aijaa auto. Autosta nousee kaks miestä. Kuski  kahtellee pihamaalla hieman ympärilleen nähäkseen onko talonväki ulukosalla, kun ei heitä näy, suuntaa hän askeleensa talon ovelle. Hän vinkkaa toiselle miehelle tätä tulemaan perässään. Miehet kopistelevat porstuasa hetken ja avaavat sitte tuvan oven.
Kuski, talonväelle puolituttu mies esittää asijansa mitä varten he ovat tulleet.
- Ajelin tuola kaupungilla ja näin tämän Keken. Otin hänet kyytiin ja ajon tänne teille. Voisittako te ottaa hänet joksikin aikaa asumaan?
Siinä käyvään keskustelua puolin ja toisin. Keke istuu kuin haamu tuolillaan. Hänen päänsä keinahtellee puolelta toiselle, kasvot ovat kuin vahanuken kasvot, silimisä tuijottava mittäänsanomaton katse.
-Yks ehto meillä on jos tähän asumaan tullee. Meillä ei käytetä viinaksia eikä mittään muitakaan alkoholipitosia juomia. Ne jos jättää pois niin saa tulla.
Keken kans puhutaan asijasta ja sovitaan että hän jää talloon.
Kuski luppaa tulla joku päivä kahtommaan miten asuminen alakaa sujumaan.

Kekelle laitettaan peti vinttikamariin. Onhan sielä tillaa kun talonväki kahestaan asustellee.
Keke vaikuttaa hyvin levottomalta ja pelokkaalta. Säikähtellee pieniäkin liikkeitä, ommaa kuvaansakkin jonka näkkee ikkunasta. Kysyy voinko käyvä tupakilla. Pihamaalle sovitaan paikkan misä voi käyvä polttelemasa. Tumppeja varten isäntä hakkee vanahan maalipurkin ja sannoo Kekelle, että tämä muistas heittää tumpit purkkiin eikä pihamaalle.

Nukkumaan meno ei meinaa onnistua. Keke ei uskalla mennä yksin vinttikamariin, joten isäntä mennee kaveriksi. Mennee seuraavan vuorokauven puolelle enneku isäntä pääsee ommaan sänkyynsä. Oli joutunu pitämään Kekeä käjestä kiinni jotta tämä oli uskaltanu nukahtaa. Valot oli pitäny jättää palamaan. Niitä ei saa sammuttaa, oli Keke sanonu.
Päivät meni totutellesa talon tavoille. Illat oli hankalia, nukkumaan meno toistui samanlaisena jatkuen viikon ajan. Sitten tuli muutos.
Yhtenä iltana ku talonväki oli peräkamarisa kuuntelemasa kasetilta Yli-Vainion saarnaa, tuli Kekekin sinne huoneseen ja istahti tuolille emännän viereen. Niilo puhui parannuksen tekemisestä, siitä miten tärkiä asia se on. Keke istui ja kuunteli, nousi ylös ja istui samantien takasin.
- Niin pitäs tehä, sano Keke, väännellen ja käännellen kämmeniään ja tutkien niitä levottomana.
Yks kaks, kuin salama olis iskeny Keke pomppas pystyyn ja säntäs kamarin nurkkaan kyyristyen sinne. Silimät oli suuret ja kiiluvat, niistä heijastu suunnaton hätä.
Isäntä nousi mennäkseen rauhottammaan Kekeä, vaan tämäpä meinas hyökätä isännän päälle. Vaikka Keke yritti huitoa isäntää, tämä laittoi kätensä Keken olokapäille, kahto Kekeä silimiin ja sano, kiitä Jeesusta, Jeesus voi auttaa.
Keken silmät laajenivat ja pyörähtivät ja hän kaatui laattialle. Silmät pyörähteli pääsä ja suupielistä valui valakonen vaahto. Isäntä ja emäntä eivät osanneet muuta  kuin rukoilla. Rukoilla, että Jumala armahtais nuorta miestä.

Rukousten aikana Keke rauhottui ja makasi laattialla hetken aikaa lähes liikkumattomana. Nousi siitä sitten ylös hieman hämmentyneen oloisena ja meni vintille. Sinä iltana Keke nukkui eka kertaa yksin. Siitä illasta alako Keken toipuminen ja eheytyminen.
Seuraavana päivänä Keke halusi päästä käymään papin juttusilla. Papin kans juttelu auttoi Kekeä hivenen eteen päin, etenkin se kun pappi oli halunnut rukoilla yhesä Keken kans.
Parin päivän päästä Kekelle tuli vieras. Keken entinen kaveri, tuttu mies Tarmo, joka oli löytänyt elämälleen uuden suunnan Jumalan yhteydesä reilu vuosi sitte. Tarmo ja Keke juttelivat kahestaan pitkään. Tuon keskustelun jäläkeen Keke tuli isännän luo ja sano, nyt oon tullu uskoon.
Jonnekkin katosi se levoton ja pelokas nuori mies. Silimistä hävisi tuijottava, mittäänsanomatonta katse, nyt niissä sykki elämä.
- Viime yönä ei palanu valot, sano Keke yks aamu tullessaan aamukahaville. Naamasta näki, että asija oli hänelle suuri saavutus ja voitto, olihan peleko hallinnut miehen elämää monen monta vuotta.

Keke asu perheen luona reilu puoli vuotta. Hänelle järjestyi kaupungilta työpaikka ja hän muutti asumaan ommaan asuntoon. Kävi kuitenkin niin, että Keken psyyke ei kestäny työstä tulevaa rasitusta. Vuosia kestäny aineitten väärinkäyttö oli jättäny jäläkensä, mielenterveys heitteli suuntaan jos toiseen, jonka seurauksena Kekestä ei ollu työelämään.
 Keke sai asunnon ns. tuetuista asunnoista. Asuntola tyyppistä asumista misä jokkaisella asukkaalla on oma kämppä. Asuntolan hoitaja käy asukkaitten luona kahtomasa ja huolehtimasa että kaikki on kunnosa.
Vaikka Kekellä oli vastoinkäymisiä ja hankaluuksia totutella uuteen elämään, hän ei missään vaiheesa palannu mittailemmaan kaupungin katuja. Pillereitten napsiminen ja aineitten väärinkäyttö oli taakse jäänyttä elämää, mistä Keke oli sydämestään kiitollinen Jumalalle.

Kenenkään elämä, olipa se miten umpikujasa tahansa ei oo toivoton tapaus. Keken tarina on todistus siitä. Keken sanottiin olevan toivoton tapaus. Kaikki inhimillinen apu oli käytetty.
Kuski joka poimi Keken kyytiinsä, näki Keken toisenlaisten linssien läpi ja toimi näkemänsä mukaan.
Joskus tarvii vaihtaa linssit, että näkökyky paranee.