tiistai 5. heinäkuuta 2022

Maalin voima

 Viime viikolla ruvettiin laittammaan puojia kuntoon. 

Päätyakkunasa on ollu suojana kattopellin palanen, mut nyt siinä on ruutu.  Heti  on valamiimman näkönen. Valakosta maalia nurkkiin, niin johan tuli kivan näkönen. 

Vihon viimmen saatiin pikkuakkunatki laitettua paikalleen,  ne kyllä muutti ulukonäkyä huomattavasti.  Ovet maalasin Kartanon keltasella, sammaa maalia millä taloki on maalattu.  Saranoihin vetelin mattamustaa ruostesuojamaalia.  Maalin voima on käsittämätön, melkeen ku ois uus puoji tullu kartanolle. 

keskiviikko 8. kesäkuuta 2022

Taitaa olla kesä

 Pääskysestä ei päivääkään, niinhän se vanaha sanonta kuuluu, joten taitaa olla kesä. Sään suhteen voi kyllä vähä kysseenalastaa, onko kesä, ku lämpötilat on pysytelleet paremmin lus kymmenen asteen tietämisä. Hellettä saahaan vielä ootella, joskopa se kävis joku päivä kyläsä.

Viliposista päivistä huolimatta, akileijat on alakanu kukkimmaan. 

Syksyllä vaari istutti kolome uutta akileijaa talon päävysä olevaan kukkapenkkiin..

Vanahin ja korkein akileija on perinteinen tumman sininen/lilan värinen. Viime kesänä laiton tuen muoviputkesta sen ympärille, ku meinas kaatua rojahtaa pitkin penkkiä. 

Toiseksi korkein on jonku sortin punertava, vielä ei saa väristä selevää ku on niin nupullaan. 


Matalin kukkii jo komijasti. Korkeutta tällä kaunottarella on rapiat 35 senttiä. 


Yks uusista akileijoista on hittaampaa sorttia, ei vielä juurikaan nuppuja näkyvisä. Saattaa olla, että tämä kasvaa kaikista korkeimmaksi, saapa nähä. 

torstai 26. toukokuuta 2022

Takka

 Pari viikkua sitte, meille tuli muurari talloon. Päätettiin laittaa tuppaan takka, ku viime talavena polteltiin puita hellan pesäsä, niin tojettiin sen olevan ihan liijan pikkunen. Hellan päälle oli kasattuna muutama vuolukivi jotta ois enemmän lämpenevvää massaa, mutta eihän se semmonen yhistelmä oo läheskään niin hyvä ja tehokas, mitä kunnon takka. 

Muurari lähetti vaarille tarvikelistan jonka perusteella oli kätevä käyvä hommaamasa värkit. Tavaran toimittaja kuskas värkit kartanolle uluko-oven viereen, ei tarvinnu tiiiä kantaa pitkän matkan päästä. Vaari toimi apumiehenä ja sai "juosta" eestaas tiililäjän, leikkurin ja tuvan väliä. Siitäpä se alako takka nousemmaan.

Ammattimies on ammattimies, näki ettei tarvinnu muurarin miettiä mitä seuraavaksi piittää tehä, niinku hän se ihte ilimas, että "se tullee selekärangasta ku hommia on teheny yli kolokytvuotta .


Takan pittää antaa kuivua ainaki kuukausi, tai kaks sitte voi alakaa lämmittelleen pikkusilla tulilla. Talaveen mennesä saahaan laittaa pesällinen palamaan. Onpa se mukava istuskella iltahämärisä kiikkutuolisa ja kahtella liekkien leikkiä ja kuunnella tulen rätinää. Taijan hommata loimutuslankun, että saahaan kokkeilla miten loimulohen paistaminen onnistuu.

Maanantaina muurari kävi vetämäsä pintaan viimesen tasotteen ja ny se alakaa olla kuivunu. Pinta vaalennee mukavasti. Eka tulet ku on pesäsä pijetty, sitte voi pinnan maalata. Luonnonvalakonen saattas olla aika passeli sävy takkaan...

perjantai 13. toukokuuta 2022

Kalliolle kukkulalle

 Aamulla tuli kaivuri kartanolle. Suunnitelmana oli laajentaa kallio pinta-allaa mahdollisimman palijo tielle päin. Muistan ku olin kakara, että kalliota näky kartanolta aitalle asti. Etukäteen ei tiennyt, miten palijo pystyy kaivammaan, mutta päätettiin kokkeilla. 

Autokatoksen vieressä kallio on jo näkyvisä, siitä lähettiin jatkammaan kohti maantietä, toivoen, että kallion päällä ei ois kovin mahottomasti maata. 

Alotus vaiheesa näkymä tielle oli tämmönen. Välillä oli syvempiä kohtia joihin muovostu lätäköitä. Jos ei vesi tuosta valu mihinkään, niin pitänee tehä siihe lammikko ja laittaa jotaki istutuksia reunukselle. 

Päivän kaivuri hyöri kartanolla ja iltapäivällä oli kalliota saatu näkyviin ihan mukavasti. Josaki kohti oli maata ihan reilusti, se siirrettiin talon päähän ja tasotettiin. Kiviä löyty mahottomasti, niistä saa hyviä reunuksia kukkapenkkeihin. 

Tien lähellä kallio oli aika pinnasa. Nyt vaan ku tulis kunnon rankkasaje niin kallio puhdistus.

Ny pääsee leikkurilla ajamaan tienpuoleisen päädynki, ku maa on tasotettu. 



keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Petetty mies

 Luottamus on yks peruspilari ihimissuhteisa, se jos horijahtaa niin johan on vaikia saaha pilarin kannakkeet asetettua uuvestaan kohilleen. Petetyksi tuleminen nostattaa tunteitten aallokon ja taatusti vie aikansa, että niistä selevijää ja saapi sisikuntansa jotensakki palanssiin.  Ihan arkipäivän elämäsä sanonut ja annetut lupaukset jokka jääpi täyttämättä ovat pikkuruisia siemeniä, joista ajan olloon saattaa alakaa kasvaa rehottammaan semmonen rönsykasvi jonka kitkeminen on työlästä hommaa. 

Eikähän sitä aina ees huomaa eikä tajua, että tekkee elämässään semmosia valintoja joitten seuraukset johtaa siihen, että tullee petetyksi. Muisteleppa vaikka Simssonia,  raamatun tunnetuin rastatukka jonka voiman salasuus oli pitkäsä tukasa.  Simsson oli lähes voittamaton taiteluisa joita filistealaiset ja israelilaiset kävivät keskennään. Mutta sitte tapahtu jotaki Simssonille, hän ihastu ja rakastu Delilaan ja rakastunu mies ei osannu olla varuillaan. Filistealaisten suunnitelmana oli saaha Simssoni voimattomaksi ja sen toteuttamiseksi tarvittiin tuo Simssonin rakastama nainen. Delila alako kinuammaan ja vaatimmaan mieheltään vastausta siihen, että mikä on hänen voimansa sallaisuus. Monta kertaa sai  Delila kinuta ja pyyvellä, tehä juttuja jokka olis vieny voiman, mutta mikkään niistä ei tuottanu tulosta. 

Raja se tuli Simssoninki kärsivällisyyteen. Delilan jatkuva kinuaminen ja ahistaminen alako ottaa miehen hermoon, sanotaan, että hän kiusaantu kuollakseen. Viimmein hän kerto voimansa sallaisuuven ja Delila huomas että ny mies puhu totta. Vaimo nukkutti miehensä polovilleen ja ku uni oli sikijää, alako tukan leikkuu. Voi, voi, eipä tienny Simsson päänsä poloville laskiesa miltä mies näyttää, ku päänsä poloviltaan nostaa. 

Filistealaisten hyökätesä Simssonin kimppuun, hänellä ei ollu mittään mahollisuutta pelastua. Hänet vangittiin, häneltä puhkastiin silimät ja hänestä tuli vankilan jauhaja. Päivästä toiseen  mies sai kiertää kehhää kahaleet kintusa, siinä ehti varmaan miettimmään mennyttä ja tulevaa. Yhen asijan filistealaiset unohti tyystin, tukan. Vankilasa ollesa Simssonin tukka kasvo, kellään ei käyny mielen vieresäkkään, että siitä vois olla jotaki seuraamuksia.  Sitte tuli se päivä, ku Simssoni hajettiin viihyttämmään kansaa. Hän pyysi päästä noijaamaan rakennusta kannattelevien pilarein viereen. Siinä seisoessaan, hän kiersi kätensä pilareitten ympäri, huusi Herraa ja pyysi vielä tämän kerran voimaa, että hän  saisi kostettua filistealaisille yhellä kertaa molemmat silimänsä. Pilarit sortu ja siihen päätty petetyn miehen elämä.

Elämäsä tullee etteen asijoita ja tilanteita jokka haastaa, kiusaa ja ahistaa vieden meitä valinnan paikalle. Ja mikä inhottavinta, monesti ne näyttää niin mukavilta, vaarattomilta, mittään tekemättömiltä, että eikai nuista mittään haittaa taija olla. Mutta muistappa mitä vanaha sanonta sannoo, " jos annat pirulle pikkusormen niin se vie koko käjen." 


 

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Kasvu etenee

 Jokunen viikko sitte kylyvetyt siemenet on lähteny kohtuullisen hyvin kasvuun. Ihan kaikki ei oo itäneet mutta suurin osa. 

Paprikat kukkii ja pikku tomateisa on hyvän kokoset raakelit. 

Japanin persiljaa, akileijan alkuja, krassia, kaalen taimet ihan pienen pienellä alulla. 


Sienen sekotus jossa usijammanlaista yks- ja monivuotista kukkaa. Mielenkiintosta nähä mitä näistä tullee ja saapiko niitä koulittua erikseen, erottaako taimia toisistaan ku ovat vielä täsä vaiheesa perin samannäköisiä. 


Oikein mukavaa pääsiäistä. 

Joulua ootellesa

 Marraskuu jo puolesta välissä, sehän tietää sitten, että jouluun on aikaa reilu kuukausi. Joulukalenterin sain valamiiksi just sopivasti, e...