Kirpparipäivä

 Torstaina oli kirpparipäivä. Keskiviikkona tyhyjättiin aitta, siivottiin se ja käytiin läpi myyntiin laitettavia tavaroita. Molemmat pojat oli mukeloitten kans auttamasa, joten meillähän oli oikeen mukava päivä. 

Mukelot sai maalata kirpparikyltin, jonka vaari kävi pystyttämäsä tien varteen. Hintalappujen merkkaaminen oli kans mukeloitten hommaa. Tavarat saatiin iltaan mennesä hinnoteltua ja kannettiin yöksi aittaan, siltä varalta etteivät kastu jos yöllä sattuu sattaan. 

Torstai aamuna olin seittemän jäläkeen kartanolla kahtelemasa  miltä taivas näyttää. Yöllä oli pikkusen ripsiny vettä ja taivas oli pilivinen, tummia piliviä liikuskeli kohti kyllää. Huokasin Taivaan Isälle, että anna nuitten pilivien kiertää meijän tontti, että voitas pittää hyvä kirpparipäivä, saatas kantaa tavarat kartanolle. 

Vaariki tuli kartanolle ja sano, ny tullee pisaroita. Tulihan niitä jokunen, mut en antanu niitten häiritä hommia. Aukasin aitan oven ja alomma kantaan tavaroita ulos. Eikä satanu. 

Kymmeneltä oli ilimotettu kirpparin olevan auki, eka asiakas tuli varttia vaille. Päivän mittaan porukkaa kävi mukavasti. Tarijottiin kahvia kuka halus juua, tai sitte mehua jos ei kahavi maistunu. 

Aurinko paisto koko päivän. Ilta kuuteen oli kirppari auki, viimenen asiakas kävi seittemän maisa. Yllätyttiin miten kiinnostuneita kyläläiset oli meijän talosta. Moni halus nähä sen sisältä miten ollaan sitä rempattu. Vaari sai pittää usijamman esittelykierroksen tuvasa. Pitänee järijestää myöhemmin tuppaantulijaiset, avoimien ovien päivä, niin pääsee halukkaat tutustummaan talon historijaan. 

Kirpparipäivä päivä oli onnistunu kaikilta osin. Joku oli kysyny, että onko vielä toistekki joskus auki. Mikä ettei, eipä nuo kaikki tavarat vielä vaihtanu omistajaa. Puojeisa ja vintillä ku käy penkomasa, niin varmast,  löytyy vielä jotaki jonka voi laittaa kiertoon.

Kamarien laittua

 Piha kamariin ku suunniteltiin värejä niin heti alakuunsa oli ajatus, että tapetti tullee olemaan sinikuvijoinen. 

Hirsiseinälle olimma säästäny aika ison palan alakuperästä vanahaa tapettia. Veljien poika otti tapetista kuvan ja käsitteli  kuvvaa, poistaen  siitä naulojen reijät ja värivirheet. Kuva lähetettiin Ylivieskan Printtipisteeseen joka teki kuvasta tapettia. Tapetin värit on jonkun verran tummemmat mitä alkuperäsesä tapetisa  mutta muuten se on täysin kopio ikivanahasta mallista. Soppii hyvin yhteen harmajan laattian kans.

 Kattolistat vielä puuttuu ja akkunoisaki on vielä vähä hommaa. Pönttötakka pittää putsata vanhoista maalin rippeistä ja sitte se maalattaan kerman valakoseksi, sama sävy mikä on tapetin kukisa. 

Kirkkokamarista tehtiin punasävynen. 

Kukkatapetti tilattiin Belegiasta, vanhaa tapettia jota oli myynnisä muutama rulla.  Oon tosi tyytyväinen vaarin valihtemmaan tapettiin. Siitä on varmaan jo pari, ellei kolomekki vuotta, ku sannoin, että  kirkkokamarin laattiasta halusin punaruskijan. Vaari ensin vähä eppäili, että mahtaako väri passata, mutta ku eka kerros maalia oli laattiasa, niin tuumas, että passaahan se ja hyvin passaaki. 

Laattiaan on lotrattava vielä toinen kerros maalia, listat laittaa kattoon ja laattiaan. Akkunat kunnostaa ja pestä ja maalata pönttötakka. Sittepä se on tämäki kamari kutakuinki valamis. 

Näillä mennään! 

Mukavaa tätä päivää! 

Tästä se alakaa, uus lehti käänty elämäsä.

 Perijantaina oli viimenen työpäivä ja eilen ajelin pienen muuttokuorman kans kotija. Tuntuu hyvältä, vaikkakin tietynlainen haikeus vielä välillä käväsee mielesä. Pohojoseen jäi hyviä ystäviä.... 

Kevvään aikana vaari on ehtiny puuhastelleen vähä kartanollaki. On tehny pienen kasvihuoneen tuonne puojin taka. 

Ei oo mikkään iso huone, mutta kylläpä tuosa mahtuu muutaman tomaatin kasvattammaan. Ens kesänä sitte jotaki muutaki. 

Talon päätyyn on ilmestynyt kukkapenkki. Vaari oli kääntäny maan talikolla ja putsattu enimmät rikkaruohot.  Mun mummun aikanen akileija on komiasti kukasa. Kolme akileijaa vaari oli ostanu lissää ja muutamia astereita. 

Aitta siirrettiin kevväällä lähemmäs talua, nyt se näkyy hyvin ja sille tullee olemaan käyttää. Maalaus hommat jääny vielä vähä kesken, mutta...jollonki ne siitä valmistuu. 

Kartanolla on jatkuvasti tekemistä, jos ei muuta, nii ruohua saa leikata tuon tuosta. Pitäs ehtiä puhistammaan talon ympäriltä kaikki kivet, kannot ja hirren pätkät niin pääsis koneen kans turvallisesti kiertämmään ympäri. 

Koko tonttia ei oo tarkotus leikkurilla aijaa, vaan osa tontista saa olla luonnonvarasena, kukkia ja kasvaa sitä mitä maasta nousee. 

Mukava on olla kotona ja alakaa ellään uutta elämänvaiheita. Ens kuu on lommaa, elokuusa alan sitte suunnittelleen työ juttuja, siis palkka töitä. Täsä talosa ja kartanosahan on kyllä töitä, ettei niinku tarvi joten olla, mutta tarvitaahan niitä euroja elämisseen.

Talon sisällä on kans tapahtunu muutosta, ehkäpä niistä postailen myöhemmin. 

Oikein mukavaa kessää! 

Melekeen ku kaks marijaa

 Asiakkaan kaksi erilaista tuolia, joista haluttiin tehä vähä samannäköset. 

Vanhat kankaat ja rottinki poistettiin. Toisesta tuolista uusittiin pehemusteetki ja laiton uuvet vyötteet, että se kestää istua. Aikapalijohan ne muuttu ja ovat melekeen samanlaiset, mut ei ihan.

Ihana kesänen päivä. Ny on lähettävä töihin ja illemmalla jatkuu nuo tuunaus hommat. 

Kohta on juhannus

 Niin se tämä aika mennee nopijaa, että kohta ollaan juhannus viikosa. Koivuisa alakaa olla lehti lähes täys kokosta ja josaki päin jo tuomet kukkinee.Täälä pohojosesa ne ei vielä kuki, mutta ehkäpä parin viikon päästä. 

Kyllä luonto on niin kaunis tähän aikaan vuojesta. Viherijän eri sävyt hohtaa aamuauringosa niin hienosti. Eipä taija olla kahta samanlaista kevättä peräkkäin, muutamia vuosia tai vuosikymmeniä on aina välisä, kuitenki se toistaa ihtiään vuojesta toiseen. Mittään uutta ei siinä mielesä taija auringon alla, siitä huolimatta kesän tulo on aina ihanaa. Kunhan vähä tuo jokivesi lämpennee niin pitäs käyvä puottamasa talaviturkki sinne, enneku muutan Pohojanmaalle, mitäpä sitä turkkia sinne raahaamaan.

Pikkuhilijaa alakaa olla haikija mieli ku muutto lähestyy ja siinä samalla työt siirtyy toisille työntekijöille. Semmonen toive ja suunnitelma on, että hommia löytyy uuvelta paikkakunnalta ja sen ympärillä olevilta paikkakunnilta. Viehän se toki oman aikansa, että asiakaskunta on niin suuri jotta eläneeksi tullee, mutta...kaikella on oma aikansa auringon alla. Eipä tuotakkaan asijaa kannata enempäänsä alakaa murehtimmaan. Oon jättäny elämäni Jumalan kässiin, tähän saakka hän on johattanu ja auttanu , siihen luotan jatkosaki. Voin vaan laulella, päivä vain ja hetki kerrallansa.

Mukavaa tätä päivää.

 Josaki laulusa on sanat, kiitos elämälle. Tuota ajatusta ku aattelee vähä tarkemmin, niin sehän on toisin sannoin sanottuna kiitos elämän antajalle, kiitos Luojalle. 

Kyllä tänäki aamuna oon niin kiitollinen. Oon saanu nähä miten elämää johatettaan. Työn merkeisä tullee iso muutos, ku siirrän asiakkaani uuvelle työntekijälle. Uuven työntekijän valinnasa johatus osu kyllä kohalleen. Kiitos siitä ja hänestä Luojalle. 

Kolomisen viikkua on vielä hommia ja sitte kerrään kimpsuni ja kampsuni ja muutan Pohjanmaalle. Vaari on jo asustellu sielä pari kuukautta, ollaan eletty vähä niinku etäsuhteesa tämä ajanjakso. Vaan kohtapa se vaihtuu lähisuhteeeseen, vierihoitoon ja päästään yhesä tekkeen hommia hirsitalolla. 

Kiitollinen mieli on päivän vitamiinipaukku. 

Kolomisen viikkua on vielä hommia ja sitte saapi uus likka jatkaa yksinään ja mää muutan Pohjanmaalle.  Sielä on vaari jo asustellu pari kuukautta, ollaan eletthhh

Hittaasti hyvä tullee

 

Niinhän sitä sanotaan, että hitaasti hyvä tullee, tiiä sitte pitäneekö tuo miten palijo paikkaasa. No ainaki tällä hetkellä kevvään tulo tuntuu hittaalle. Mittari nollasa ja taivas sen näkönen, että saattaapa paiskua räntää millo tahansa. Hyitte ku onki kylymän näkönen keli ikkunasta kahtottuna. 

Vaan, jospa se kuitenki ois niin, että hyvä siitä tullee. Ei oo mustikat eikä hillat vielä kukasa, joten voi olla että ne säästyy kylmältä. Ja jos tämän takatalaven jäläkeen sää pyssyy lämpösenä, eikä tuu rankkasatteita, niin hyvä tullee. Saatetaan saaha hyvä marijavuosi. 

Hitaasti mutta varmasti myös Jumala tekkee työtään ihimisesä. Meistä voi joskus tuntua, että ei tapahu mittään. Ei minkäänlaista muutosta eikä valonpilikahusta tunnu näkyvän ku koetusten ja kiusausten keskellä pyrkii ellään kristitylle sovelijasta elämää.  

Mutta tapahtuu sitä, usko pois. Ei sitä ihte aina niin huomaa, ollaan siinä suhteesa likinäkösiä, mutta Jumala kyllä huomaa ja ehkäpä toisinnaan joku rinnallakulukijaki saattaa hoksata, että jottain kehitystä on päässy tapahtummaan. 

Luotetaan siihen, että se hyvä työ minkä Jumala on alottanu, hän vie sen myös päätökseen, vaikka se joskus oiskin hittaan puoleista etenemistä.