maanantai 14. maaliskuuta 2016

Hirsitalon remppaa: kamarin 16 tapettikerrosta

-vaari kirijottaa ny-

Anoppi sano, että se on se kirkon puolen kamari, siis sillä nimellä tunnettu. Meijän kun teki mieli nähä nekin hirret, niin otettiin seinävällyt pois. Niitä tapetteja oli kaikkiaan 17 eri kerrosta jos tapetiksi laski sen Huvudstadbladetin sivut vuodelta 1892. Laitanpa tähän kuvat kaikista, niin näät mimmosia kuoseja on heinätöitten väliajoilla seiniin liimattu.

Se kamari ja juuri se seinä näytti tapetoinnin purkamisen jälkeen tältä:


















Ja sitten tapettikerrokset alimmasta lähtien, eli kerrokset hirsipinnasta valoon päin.
 1898 helmikuun 28. päivän Huvudstadsbladetin sivut päättyivät hirsien pintaan. Tuliko tuo lehti jollekkin Merijärvellä? Vai mistä Huvudstadsbladetin sivuja riitti koko huoneen seinien peittämiseen.




Ei oo Merijärvellä vielä monessa talossa oikeita tapetteja, sanoi isäntä ja liisteröi kukkatapetit Huvudstadsbladettien päälle.



 Punaisia ruusuja merkiksi siitä, että vaimo tuli taloon ja että ensimmäinen lapsi syntyisi kohta.




 Rakkaus kukoisti ja isäntä osti nyt keltaisia ruusuja.





Hallavuodet jättivät jälkensä ihmisiin....ja tapetteihin.





  Uusi aika ja uudet mallit tulivat kuitenkin
vääjäämättä kirkon puolen kamariin.

.




 ...mutta emäntä sanoi, että sitä iankaiken samaa tapettia katella. Boordinauhakin piti saada kun tapetti ite oli vähän köppäänen.















 Romantiikka ja talontytär valtasivat kamarin kun tytär tuli naimaikään.



Voi turhuuksien turhuus, sanoi saarnamies kukkatapetista ja niin malli taas muuttui kamarissa ja tytär lähti miniäksi Petukkaan.












Jos kuiten laitettais rohkiasti etes vähän vaaliampi?






 Kyllä se tuo vaalijee tapetti saa kamarin näyttämään isommalta, eikö vaan?








Tällästa yksinkertaasta ne Ruottiskin suosivat, sanoi poika kun kesälomalle Volvolla tuli.






Kyllä äitin kamaris saa kukkia olla, sanon minä.







Vaan tämä oli ossuuskaupasa halapaa ja ostin sitte joka kammariin kun maitotili oli niin hyvä.









Laitetaan uudet tapeetit kun ne hautajaisetkin on tulossa...

 


 Ei sitä ennään meijän elämän aikana tarvi tähän kamariin tapetteja uusia. Se on varma se!







 


sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Lepopäivä

Kylläpä se viime viikon touhuaminen vähä kropasa tuntuu. Ei kauheesti oo paikat kipijänä mutta semmosta pienosta nivelten kivistelyä ja lihasten kirreyttä on tuntunu. Eikähän se oo yhtään ihime vaikka tuntuuki, senverran tuli rehkittyä ja lekkaa heiluteltua. Osa koko rojektin mielekkyyttäkinhän on just se, että saa rehkiä.
Mielenkiintosta hommaa se on, ku ois vaan enemmän aikaa olla sitä tekemäsä. Mutta kesällä homma jatkunee..toivotaan..toivotaan.

Mutta tännään on ollu lepopäivä eikä oo rehkitty. Oon tuosa kahtellu ja lueskellu kirijaa
Hyviä vinkkejä ja ideoita korijaushommiin. Ei oo muutes ainut kirija mikä tuosta aiheesta kertoo, näitä on  lainattu viime aikoina muutamia. Samoten on plarattu nettisivuja ja luettu plokeja hirsitalojen kunnostuksista. Voi, voi, on niitä niin monenlaisia suuria ja vähemmän suuria rojekteja. Mutta kaikesta selevijää ku intua riittää. Asijoilla on tapana järijestyä.
                                                 

torstai 10. maaliskuuta 2016

Hirsitalon remppaa: tapetteja, rahaa ja lehti-ilimootuksia.

-vaari kirijottaa ny-

Huh, huh, kirkon puolen  kamarista revittiin vanhat kupruilevat tapetit irti.  Niitä oli varmaan kymmenkunta eri kerrosta. Lujaan ne oli huopakattonauloilla seinään naulattu. Otimme näytepalat talteen ja jos saisimme kaikki kerrokset irti toisistaan niin laitetaan sitten näytteet tännekin. Alin tapetti oli Huvudstadsbladetin sivuja vuodelta 1892.

Pönttöuuni odottaa lämmittäjää. Toivotaan, että saisimme siihen tulet vielä joskus laittaa.
 Mitä tapahtui Suomessa 1892? Näistä lehdistä se varmaan selviää kunhan ehditään vaan lukea.

Huoneen nurkasta purettiin komero ja sen pohjalta löytyi hyvä alkupääoma remonttiin. 1950-60 luvun markkoja ja penneja ja olipa siellä pari Ruotsin äyriäkin muistuttamassa, että tämänkin perheen lapsista osa muutti työn perässä naapurimaahan.

Vintin seinän paperoinnissa oli lehtiä monilta vuosikymmeniltä. Kumisaapas anomuksia sai tehdä 1947 jos halusi saappaat. No, olihan siinä kuitenkin jonkinlaiset ehdot: polttoturvetta pitää kuokkia ja siten osoitettava tarvitsevansa saappaat. - Mitähän jos nykyäänkin pitäisi ministeriön edustajalle perustella miksi tarvitsee kumisaappaat?
Tämä oli hyvä! Mahtoiko työnantaja eppäillä, että kaikki ei lopulta menisi kuitenkaan ihan hyvin kun piti laitaa nootti, että "valittu ei saa kieltäytyä"?

 Porstuan ovet. Koko porstua joudutaan uusimaan. Tänään jo sisuskaluja siitä purettiin pois.
Kuva porstuan sisältä. Taustalla portaat vintillle.
 Huomenna ajellaan kotiin ja saapa nähdä milloin ehditään takaisin. Jouluksi kuitenkin muutetaa asumaan. Vuosiluku muutolle on vielä epävarma, mutta jouluksi kuitenkin.




tiistai 8. maaliskuuta 2016

Hirsitalon remppaa: leka, teräspiikki ja tupajumi

Talaviloma ja naistenpäivä, hyvä päivä alotella mummolan remppaa. Tämän viikon ajatuksena on, että tehtäs semmosta omatoimista kuntotarkastusta niin saatas vähä seleville mitä kaikkee siinä pittää alakaa korijaamaan.

vaari kirijottaa ny

Kuntotarkastusta varten ostimme matkalla mummolaan sopivat työkalut: neljän kilon leka ja teräspiikki. Lekalla on tarkoitus testata tuvan betonilaatan paksuus ja raudoituksen lujuus ja piikillä tsekataan hirsien lahoviat.
Ensiksi aloitettiin Matin huoneen tsekkaus. Entiset hajoitussilput pois ja uutta sitten tekemään. Seinien haltexlevyjen alta löytyi  kaksi tapettimallia, joista tässä toiseksi alimmainen. Haltexien päällä oli kolme erilaista tapettia.

 Tässä vaiheessa homma oli vielä sisäsiistiä, mutta kun kurkistimme lattialautojen alle, niin homma muuttui...
Lattiassa oli suurin piirtein rossilattian tyylinen ratkaisu. Täytteenä oli pääasiassa heinäladon pohjalta kerättyä heinäsilppua, sammalta, pahvia, sanomalehteä ja päällimmäisenä vähän karhuntaljaa. Heinäsilpun joukosta löytyi tietysti villasukka, pipo, lippalakki, raittiuskirja, muutama raamatunsivu... niin ja iso osa lattiasta jäi vielä aukaisematta. Täytettä oli lähes 30 senttiä paksusti.
Liitto-lehti vuodelta 1963 mainosti Rexonaa, joka tappaa bakteerit ja antaa vapauttavan raikkauden. Puhdas, raikas ja suloinen.
Pöly. Kamala. Aivan kamala pöly. Se yritti menä syvälle kitusiin vaikka meillä oli hengityssuojaimet. Tämän lattian alla oli jonkinlainen betonilaatta siellä heinäkerroksen alla. Laatan päällä oli pikikerros; siltä se ainakin näytti. Hirret olivat pääosin kunnossa, mutta oli siellä joku pätkä lattiatason alla ihan pölynä. Tarkat nettitutkimukset antoivat aavistella, että kyseessä voisi olla tupajumi. Se kyllä kuulemma kuolee tyhjillään olevan talon hirsissä reilussa pakkaskelissä. Toivotaan, että niin on tässäkin käynyt.
 Talon tuvan lattiapinta on noin 6x6 metriä ja siihen on valettu joskus betonilaatta. Muutamalla lekan heilautuksella näimme sen mitä varten leka tuli ostettua: valu on noin 7 cm paksu ja sen sisällä on betoniverkko, mutta onneksi verkko oli aika ohkasesta langasta tehty.
Naapurikin kävi katsomassa taloa ja aikansa katseltuaan sanoi, että voisin tulla huomenna talkoisiin jos tarvitaan. - Vau! Tällä kylällä asuu mukavia ihmisiä!  




sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Sana sunnuntaille

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eivätkä ne kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon suurempiarvoiset kuin ne? Matt. 6: 26

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Pari räpellystä

Pikkusia pahavilaatikoita, kartonkia, liimaa, lehtejä, tapettia, niistä syntyy räpellyksiä.
Loota on kooltaan kymmenen kertaa kymmenen senttiä ja yhen sentin syvynen. Ihan vaan kokkeilin miten tuollasesta vois tehä kolomiulotteisen " kortin". Koirat on irrallaan taustasta, kuvasta sitä ei kovin hyvin huomaa.
Isompi loota on viistoista kertaa viistoista senttiä ja syvyyttäki lähes kolome senttiä.
Vanahaa tapettia seinään ja hedelmätaulu, siinähän se on kamari naistenkerholle valamis.
Naisten kuvan leikkasin lehestä neliskanttisena palasena ja liimasin kartongille. Sitte ku kuva oli kuivannu leikkasin sen ääriviivoja myöten irti. Anni, Sanni ja Fanny ovat oivaltanneet että elämä on ihanaa, ku sen oikeen oivaltaa.



tiistai 1. maaliskuuta 2016

Seurakunta

Seurakunnasta käytetään raamatussa palijo vertauskuvallisia nimityksiä. Sielä sanotaan sen olevan lammaslauma, morsiusjoukko, elävien kivien joukko jne.

Papit ja puhujat keksivät usein hyviä vertauksia ja yhen semmonen kuulin täsä joku viikko sitte. Hän vertasi seurakuntaa suihkusuuttimeen. Mietitäämpä sitä hetki.
Suihkun toimintahan perustuu siihen, että siinä on pieniä reikä joitten kautta vesi virtaa ulos tietyllä paineella. Mitä suuremmalle hannaa avataan, sitä suuremmalla paineella vesi lentää. Tuo puhuja ajatteli, että jokkainen uskova on kuin yksi reikä suihkussa ja ku kaikki on kunnossa, niin vesi tullee joka reijästä.

Miellyttävintähän on olla suihkusa sillo, ku kaikki reijät toimii ja vesi virtaa tasasen pehemijästi.Varmaan jokkainen on ollu semmosen suihkun alla, jonka kaikista reijistä ei vettä tuu, vaan osa on tukosa. Niistä jotka eivät oo tukosa, tullee sitte vesi huomattavan suurella paineella singoten joskus epämääräästi väärään suuntaan.
Tavallisen suihkun tukkeentumisen yleisin syy lienee on kalakkipitonen vesi. Ajan kans kalakki tarttuu pienten reikien reunoihin sillä seurauksella, että reikä pienenee ja pienenee kunnes reijästä ei yksinkertasesti ennään pääse vesi läpi.

Vaikka seurakuntasuihkun vesi on puhasta, voivat reijät siitä huolimatta tukkeentua. Syy ei oo veesä vaan josaki muusa. Tarkemmin sanottuna ihimisten omasa sisimmäsä, asenteisa, anteeksiantamattomuuesa, katkeruuesa, kateellisuuesa, synnisä, ylypeyesä, listaahan vois jatkaa vaikka kuin pitkästi.

Yhen reijän tukos saa veen ja voiman virtaamaan toisen avoimesta reijästä suuremalla teholla. Saattaa jonku sisaren tai velijen elämäsä Pyhä Henki toimia voimakkaasti. Hänen rukouksiiin tullee vastauksia, koetaan Hengen voimaa ja ihimisiä parantuu. Eikähän se oo pois keltään toiselta. Sammaa vettähän sitä tullee jokaikisestä reijästä enemmän taikka vähemmän.

Mitä se vesi sitte on täsä vertauksesa? Se vois kuvata Jumalan sannaa ja uskovien elämän kautta vaikuttavvaa ja essiin tulevaan Jumalan hyvvyyttä sen kaikisa muovoissa. Jumalan perusidea on se, että meijän jokkaisen kautta hän voi hyvyyttään tuuva esille.

Niinpä tuo puhuja sanoki, että kun me tiijetään mikä tuon veden virtaamisen voi elämässämme estää, niin meijän pitäs olla tarkkana ja tehä tarvittavat puhistustoimet ajoisa. Jos huomaamme asioita, jotka voivat estää tuon veen virtaamisen kauttamme, niin pannaan semmoset asiat pois. Se on ilo itelle, ilo lähellämme oleville ja varmasti ilo myös Jumalalle.


Joulua ootellesa

 Marraskuu jo puolesta välissä, sehän tietää sitten, että jouluun on aikaa reilu kuukausi. Joulukalenterin sain valamiiksi just sopivasti, e...