sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Viikonloppureissu kotikylälle

Olipa nin mukava viikonloppureissu kotikylälle että tämän muistaa pitkän aikaa. Ehkäpä syy siinä, että lauvantaina oli luokkatapaaminen Merimajalla. Kolomenkymmenen kaheksan vuojen jäläkeen ku näkkee ihimisiä joitten kans on ollu monia yhteisiä kouluvuosia, niin meinas pikkusen jännittää että tunnenkohan kettään. Olihan se hauskaa ku osan porukasta tunsi heti, vaikka eletyt vuojet jättäneet jäläkensä jokkaiseen. Joitain taas en tuntenu ja jouduin kysymään että kukas sää oikeen oot. Jotaki tuttua sussa on mut enpä vaan muista nimiäs.
Kaks ihanaista naista, Liisa ja Ulla kotikylän tyttöjä. Ollaan tunnettu eka luokasta saakka. Ammatikoulusaki oltiin vielä samalla linijalla, mut sempä jäläkeen meijän tiet erkanivat moniksi vuosiksi.
Mukava oli nähä tyttöjä pitkästä aikaa.

Iltapäivä ja ilta meni tosi nopijasti. Syötiin tosi hyvvää lohikeittua ja mansikkakaakkua ja kahavia jäläkkäriksi. Illemmalla sai syyä käristemakkaroita jos suolasen hiuka sattu yllättään. Oli naurua ja laulua.
  Serkkupoika yllytti laulammaan karaokea ja muutama laulu hänen kans sitte laulaa kajautettiinki niin että sali raiku.

Sunnuntai aamu valakeni aurinkoisena.
Kävin aamulla kierroksen hautausmaalla.

Velipojan haudalla siniset orvokit loistivat aamu auringosa.

Puolilta päivän ajoin puutarhalle, meijän entinen työmaa. Olihan sekin vuosien myötä muuttunu.
Kukkaloistoa parahimmillaan.
Kukka-amppelin ostin ystävälle jota aattelin käyvä tervehtimäsä kotija päin ajellesa, sattuu niin sopivasti matkan varrelle.

Ihana, aurinkoinen kesäpäivä oli ajella. Ystävän luona vierähti aika niin nopijasti että kellohan alako olla viijesä ku nousin taas autoon ja jatkoin matkaa.
Oli mukava reissu, tätä mutustellee vielä mielessään monen monta kertaa.






perjantai 12. kesäkuuta 2015

Vähä pitsistä

 Uusia lukijoita liittynyt joukkoon, tervetulua juttujeni pariin.

 Mää en kauheesti oo pitsien enkä röyhelöitten ystävä. Mut virolaisesa käsityölehesä oli niin nätti puseron malli että sehän piti alakaa tekkeen.
Pikkusen työläs oli tehä, ku nyppyjä tuli joka toiseen kuvijokerrokseen. Mut nepä antaa kivvaa ilimettä puseroon.











 Hihoja puserosa ei varsinaisesti oo ollenkaan. On vain tuollaset pienet lerpakkeet jotka neulottiin eestaas tasoneuleena ja ommeltiin paikalleen hiha-aukkoon.


 Tännään lähen töitten jäläkeen ajelemmaan kotikyllää kohti. Lauvantaina on luokkakokkous Merimajalla, sinne pitäs tulle seittemisenkymmentä luokkakaveria siltä ajalta ku olimma yläasteella.
Mukava nähä kymmenien vuosien jäläkeen miten sitä kukanenki on muuttunu.

Keräsin viime viikolla nokkosia ja kuivatin. Vienpä äiteelle tulijaisina maustetölökillisen, saapi keitellä ihtelleen nokkosteetä.
                                            
                                                                                         

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Rukkouksesta

Palijon rukkousta - palijon siunausta.
Vähän rukkousta - vähän siunausta.
Ei yhtään rukkousta - ei yhtään siunausta.

Jossain oli seinällä taulu missä oli tuommonen teksti. Monesti oon miettiny miten totta se onkaan.
Luulen, että suurin osa ihimisitä josaki vaiheesa elämäänsä rukkoilee. Välttämättä sitä ei ite ossaa ees määritellä rukkouksesi, enemmänkin se saattaa olla pelkkä sisimmän huokaus.
Huokauksetkin on luvattu kuulla.
Rukkous on kyllä mahtava juttu. Se on voittamaton ase henkivaltoja vastaan. Rukkousten kautta voi tapahtua vaikka mitä. Ainut ehtohan siihen on se, että rukkoilee. Ellei rukkoile, turha on oottaa saavansa vastauksiakaan. Vastauksien saaminen on voimaannuttavaa ja vahavistaa uskua.
Ollaan kiitollisia siitä, että meillä on mahollisuus rukkoilla, olla osallisia tälläsesta yhteistyöstä Jumalan kans.

Kerronpa yhen rukkousvastauksen, saakoon se olla rohkasuna sulle että sinäkin uskallat rukkoilla toisten puolesta.

Muutama viikko sitte yks maanantai käväsin yhen pariskunnan luona ku olivat olleet mielessä.
 Emäntä on sairastunu muutama vuosi sitten ja on pyörätuolipotilas. Oon tutustunut heihin verhoiluhomminen myötä. Ensin siinä juteltiin vähä verhoiluhommista, sitte kysäsin , että voinko rukkoilla ku ootta olleet niin mielessäni.
-Niinkö? Toki voit rukkoilla, sano mies.
Lyhkäsesti rukkoilin, pyysin Jumalan siunausta ja apua heijän jokapäiväseen elämäänsä sairauven keskelle ja lähin jatkamaan hommiani. Lähtiessäni mies huikkas että nähhään pian juhulilla.

Juhulat oli lauvantaina ja pariskunta tuli paikalle hyvisä ajoin. Sisälle tultuaan he ovat tervehtimäsä talon isäntäväkiä, ku mies huomaa minut keittiön puolella hän sannoopi, sulle mulla on sitte asijaa.
Miehen tullesa kertommaan asijaansa, aattelin että oiskohan jostain verhoiluhommasta kyse.
 - Kuuleppa, siihen sun rukkouksees tuli vastaus. Miehen silimiin nousee kyyneleet hänen kertoessaan mitä oli tapahtunu.
- Seuraavana päivänä siitä ku olit käyny meillä, meille tuli fysioterapeutti kuntouttammaan  emäntää. Fysioterapeutti sano, että mitäs on tapahtunut ku oikijasa käjesä on nyt näin hyvät toiminnot. Sehän on palijon parempi mitä tähän saakka on ollu.
Kiitos Herralle, pääsee suustani, mikä herättää istäntäväen mielenkiinnon ja he tulevat kysymään että mikäs juttu meillä on keittiösä meneillään.
Siinä me vielä hetkinen puhuttiin tapahtuneesta ja sanoin muistavani heitä rukkouksisa jatkosaki, että paraneminen ja toipuminen saa jatkua.

Rukkous on perin arkipäivästä ja yksinkertasta. Ei siihen tarvita mittään erityistä rukkouskamppanjaa tai hehkutustillaisuuttaa.
 Mitä siihen tarvitaan?
Sydämen halu olla Jumalan käytösä. Alttiutta hengen vaikutukselle jotta kuulee ne ajatukset mitä päähän päläkähtää. Koskaan et voi tietää mitä voi tapahtua ku rukkoilet.  Uskaltaudu rukkouksen voimakenttään ja rukkoile ihimisten puolesta. Jumala haluaa käyttää myös sua. 




lauantai 6. kesäkuuta 2015

Olokalaukku

Pia & Paulan leningin helemaröyhelöstä värkkäsin olokalaukun.
Hyväsä laukusa on aina muutama tasku päällä ja sisällä  joihin saapi laitettua pikkutavaraa. Päällykankaaseen ompelin mekosta irrotetut taskut.

Valamis laukku eestä...
ja takkaa.




perjantai 5. kesäkuuta 2015

Yllätyskaakku

Pikasesti kasattu kaakku, josta ei osaa sanua etukätteen yhtään miltä mahtaa maistua.
Pakastimesa oli valamis kaakkupohoja joka jäi ku tein yo-kaakkuja.
Täytteeksi laiton puolukkakreemiä ja vaniljakastiketta. Kaakun päällä kaakaohyytelö.
Makukokonaisuus on täysin kokkeilu, ne joko soppii yhteen tai ei.



torstai 4. kesäkuuta 2015

Työ+tuoli, työtuoli

Ystävän tuoli on ollu ahkerasa käytösä ku hyvälaatunen kangas on kulahtanu kunnolla puhki. Muuten tuoli on hyväsä kunnosa, mekanismit ja systeemit toimii, joten sitä ei kannattanu heittää menemään. Uus kangas vaan pintaan niin tuolin käyttöikä pitenee kummasti.
Tuoli sai ylleen siniharmajan kankaan.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Tuulen tie

Tuuli tuivertaa
männyn latvoja heiluttaa.
Mistä se tulee
minne se menee
kukapa sen tietää.


Mahoton tuuli. Puista karisee irto oksat ja siitepöly pöllyää. Tää ei oo mikkään hempee kesätuuli vaan vaikuttaa enemmänkin myllertävältä myrskytuulelta. Tuuli uluvoo nurkisa....uuiiijiiiuhhh....
Siitä huolimatta aurinko paistaa, on kesä. 
Joten, mukavaa kesäpäivää!

Erotu

Joku aika sitte oltiin vaarin kans tien päällä, ajeltiin kohti etelää. Tien varrella oli valomainoskyltti jonka ohi oon monen monta kertaa a...