Hoh hoijaa...se on maanantai

Kyllä nukutti makijasti, puoli kaheksasa oli kello ku  nousin ylähä. Olo on hieman naatti, pitänee juua lissää kahavia hetken päästä jotta herrää kunnolla.
Perijantai ja lauvantai meni työn touhuisa, sunnuntai mukeloita hoitaissa. Perijantai ja lauvantai aamuina heräsin kuuven jäläkeen ku oli yo- juttujen laittoo. Lauvantai aamun eka homma oli koristella täytekaakut valamiiksi.

Päärynkinuskihyytelökakku sinihomejuusto kuorrutteella

Yllä mainittua kaakkua ei oo aikasemmin tehty. Hieman mietitytti että mitenhän tuo sinihomejuusto mahtanee sopia, mut näytti sopivan. Kaakku katos lautaselta aika nopijasti.
Kaakun ohjeesa pohoja oli tehty keksimurusta, mut tuohon paistoin mantelipähkinä pohojan joka on huomattavasti pehemosempi  mitä keksivoipohoja.

Savuporovoileipäkaakku.

 Voileipäkaakut tehtiin lohi- sekä savuporotäytteellä.
Molempien kaakkujen täytteet hyyvytettiin liivatteella, leipä hienonnettiin tehosekkotimesa murumaiseksi. Kaakku kasattiin vuokaan laittamalla vuorotellen muruseosta ja täytettä. Kaakku on heleppo leikata mut leikatesa murusia irtuaa melekosesti lautaselle.

Tännään näyttäs tulevan aurinkoinen päivä vaikka yön tulla ripotteli vettä. Niin sikijästi oon nukkunu  etten oo kuullu vesirännin ropinoita ollenkaan. Toisinaan vesiränni pittää semmosta meteliä että jos sattuu yöllä herräämään ja alakaa ropinaa kuuntelleen, unta ei saa. Pari viikkua sitte oli semmonen vesisaje mikä hakkas ja piiskas makkuukamarin ikkunan suojapeltiin semmosella paukkeella että nukkkumisesta ei tullu mittään.
Keskellä yötä kannettiin kokin kans patjat olohuoneen laattialle ja nukuttiin loppu yö sielä. Kamarien ovet ku laitto kii nii eipä haitannu vesisaje yhtään. Etelän puolen ikkunoihin vesisaje ku ei paukuttanu ollenkaan, se sato pohojosesta sinä yönä.

Hoksasin aamulla että talaventurkki jäi tiputtamatta toukukuun puolella. Ei oo ollu sellasta keliä että ois viittiny lähtiä jokirantaan. (seli, seli ) Mut kyllä se turkki tästä pikapuolin tippuu. Viimestään parin viikon päästä ku meen kotikylällä käymään.

Yo-lakkeja ja suklaakaakkua

Se on huommenna taas päivä jollon moni nuori saa painaa kutreilleen valakolakin. Onnea vaan kaikille valamistuneille. Tuttavien juhliin muutama yo-lakki.

Suklaamoussekaakkua appelsiinituorejuusto versiona.

Mansikkavalakosuklaakaakkua.

Pia & Paula läninki

Käytiin viime viikonlopulla Pyssykylän kirpparilla ja sieltähän löyty kaheksalla ja puolella eurolla aivan ihana läninki. Kangas on vahavaa puuvillaa ja hyväkuntonen. Ja mitkä värit. Olettasin läningin olevan -70 luvulta, onko tää ny sitte vintagea vai retroo.

 Kirpparilla ollesa näytin läninkiä kokille, hän tuumas että malli ei taija oikeen olla mun tyylinen. No eihän se oo, mut tuostahan saa mun tyylisen ku ottaa sakset kätteen.

Pienien leikkausten jäläkeen läningistä tuli oikeen kiva ja pirtee helleläninki. Helemakankaan jämää en heittäny pois, jos vaikka keksis ommella siitä jotaki.

Ytimennävertäjä

Viikonlopulla tuli oltua mukana usijammasa ku yhesä hengellisesä tillaisuuesa. Hyviä oli puhheet ja laulut ja tietysti ruoka mitä sai tillaisuuksien välisä käyvä syömäsä.
Sunnuntaina puhuja puhu Ytimennävertäjästä. Ytimennävertäjä ei välttämättä oo kaikille tuttu kaveri, joten pikkusen tietua siitä mistä oikeen on kyse.
Ytimennävertäjä on pienen pieni ötijäinen mikä ensisijaisesti iskee mäntyjen kimppuun. Nävertäjä tunkeutuu kuoren läpi latvaversojen ytimeen ja alakaa määrätietosesti nävertämmään ydintä.
Mitä näläkäsempi se on, sitä ahaneemmin se haukkoo suupaloja mehukkaasta ytimestä. Ahamimisen seurauksena männyn latvusto alakaa kuivummaan, neulaset tippuu ja lopulta latvusto saattaa kuolla kokonaan, mikäli nävertäjät saa puuhastella rauhasa vuojesta toiseen.
 Ytimennävertäjän tuhot saattavat joskus tuottaa mehtän omistajalle mittavia tappiota. Mehtä ku ei kasva  eihän sieltä sillo kunnon tukkipuita saa.

Hengellisesä elämäsä voi myös käyvä vastaavanlainen tuho. Ytimennävertäjä pääsee tunkeutummaan latvustoon, ytimeen ja alakaa nävertämmään sitä tottuutta minkä raamattu on ilimottanu.
Nävertäjä mitätöi pikkku hilijaa Jeesuksen ristin työn merkityksen. Se alakaa syöttämmään epävarmuutta ja epäuskua.
Ytimennävertäjä rinnastaa Jeesuksen samalle viivalle muitten profeettojen kans. Se madaltaa Jeesuksen kuninkuuden ja tällä keinoin nakertaa uskon lujaa perustaa. Se pyrkii saamaan ihimisen suorituskeskeiseksi, että ihiminen omien tekojensa kautta vois saavuttaa pelastuksen.
Ytimennävertäjän tuhon seuraustahan oli neulasten tippuminen. Hengelllisesä elämäsä neulasia vois verrata sanan lupauksiin. Nävertäjä ku saa yhen lupauksen nakerrettua se siirtyy seuraavaan ja jatkaa sitä hommaansa ahanaasti jotta  sais kaikki tuhotuksi.

Jumalan Sanan tunteminen ja sieltä Jeesuksen ristinkuoleman merkitysen selekiäminen on melekoonen turva tuota Ytimennävertäjjää vastaan. Nävertäjä ku ei viihy Sanan ja Pyhän Hengen läsnäolosa vaan karttaa sitä. Mitä enemmän täytyt Sanalla ja Hengellä sitä pienemmät mahollisuuet Nävertäjällä on tunkeutua latvustoon.
Tehostettaan ja panostettaan tällä viikolla tähän tuholaistorijuntaan. Tehhään Ytimennävertäjän elämä hankalaksi, sen kulku ja eteneminen mahottomaksi lissäämällä Sannaa ja rukousta.

Aurinkoista ja siunattua kesäpäivää!

Pieleen meni

Kyllä mun arviointi torstain kelistä meni ihan pieleen. Vaikka aamusta näytti tulevan sajepäivä niin eipäs vaan tullukkaan. Ennen puolta päivää alako aurinko paistamaan ja oli niin komija kesänen päivä ku olla ja voi. Tuulta kyllä piisas, mut muuten oli hieno päivä. Näin sitä voi ihiminen hörvähtää, siis erehtyä, vaan eipä ollu eka kerta eikä muutes viimenenkään.

Hörvähtää voi monenlaisisa asijoisa tai tilanteisa Yks hörvähys sattu kerran kauppareissulla.
Se oli sitä aikaa ku Erätukku myi halapoja ulukoilupukuja. Meki sorruttiin ostammaan puvut, kokille sininen ja mulle punanen. Siihen sammaan kauppaan sai vielä fliisse takin, pipon, hanskat ja oloasun. Ihan hyvä ostos, ei siinä mittään. Niitä pukujahan oli sitte joka toisella vastaantulijalla, varsinainen kansalaisasuste.
Oltiin Prismasa ostoksilla. Mää kiertelin ja kahtelin alennusrekkejä vaateosastolla, kokki meni tekkeen omia löytöjään. Ku olin saanu kylläkseni vaatteitten penkomisesta lähin kahtelemmaan kokkia jos sattusin jostaki löytämmään.
Kurkkasin yhelle käytävälle, ei näkyny sinitakkista sillä osastolla. Kävelin seuraavalle käytävälle, ei vieläkään näkyny. Aikani ku kahtelin niin löytyhän se mies maitohyllykön tykyä. Kävelin miehen taa, taputin tuttavalliesti olokapäälle ja kysäsin että mitäs oot löytäny. Mies ku käänty tajusin kahtovani ihan outua miestä silimiin.
- Oho, anteeksi nyt sattu väärä mies ja jatkon matkaani.

Joskus on erehtyny purkista. Kahavin sekkaan meniki pari lusikallista suolaa ku ois pitäny olla sokeria. Eihän semmosta myrkkyvettä saa nielusta alas, yökkä siinä tuli vaikkei ehtiny suullista hörppäämään.

Ookko sää hörvähtäny?

Sattaa

Sattaa, sattaa ropisee tili tili pom, maahan asti valahtaa tili tili pom.
Kovin on kostijaa ja märkää. Ei näytä tästäkään päivästä tulevan eilistä kummempi. Aurinko on piilosa ja tuulee.
 Kuitenkin on tullu kesä, eilen nimittäin näin räystäspääskysen. Se istu räystään reunalla lähellä pesäpaikkaansa, pörhisteli höyheniään, hypähteli ja tirskutti niin valtavasti että varmasti kaikki muut tulivat tietämmään, että se on paikalla. Sillä oli pesän kunnostustouhut meneillään.
Välillä se lennähti räystään alle tutkimmaan pessää, tuli hetken päästä takasin ja tirskutti taas.
Lajitoveri istu muutaman metrin pääsä ja vastas tirskutukseen. Siinä ne jutteli keskennään, liekkö puhelivat siitä mistä löytys savia pesän korijaukseen vai kehuvatko toistensa höyhenpuvun koreutta. Ken tietää. Mukava oli seurata niitten puuhia.
Toisenki asijan huomasin eilen, koivut alakaa vihertää. Ei oo vielä suuren suuret lehen alut mutta niin palijo kuiten että väri näkkyy. On se mukava ku on kesä.

Mukavaa kesäpäivää!

Suolasta ja makijaa

Pikku suolasen näläkä pääsi yllättään, tekasin rahkavoitaikinasta jauhelihapasteijoita.

Samasta taikinasta aprikoosihillo täytteisiä kampanisuja.

 Kokkeilinpa tehä eka kertaa raijallista hyytelökakkua valakosuklaa-mustikkakarpalo täytteillä. Ei onnistunu ihan nappiinsa, massa oli liijan jänkkiä, ei levinny nätisti. Pittää seuraavalla kerralla muistaa tehä vetelämpää jotta leviäis paremmin. Onneksi ulukonäkö ei vaikuta makkuun.