maanantai 10. tammikuuta 2011
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Elettiin sitä aikaa ku pikkusiin syrijäkylliinki ruvettiin tekkeen pyöräteitä. Nehän lissää turvalllisuutta huomattavasti, kun kävelijät ja pyöäilijät ei kulije samalla tiellä autojen kans.
Tuohan se myös jollekkin työtä, ku tiet pittää talavisin huolehtia ajokuntosina.
Mäkelän Siiri, oli asunu jo vuosia omasa mökisään, melekeen kylän kommeimmalla paikalla. Moni sitä mökin paikkaa ohikulukeissaan ihastellee, kai mielessään aatelleet, että tulleekohan tuo mökki joskus myyntiin. Siiri oli nuorena likkana ihastunu mökin vanahan isännän poikaan, vuosien kuluesa, kuoleman korijatesa yhen toisensa jäläkeen, oli mökki viimen jäänyt Siirille.
Vaikka mökki oli mitä ihanimmalla paikalla, pienen järven rantaanki matkaa vaan muutama sata metriä. Siitä huolimatta Siiriä aina harmitti yks asija. Usein keittiön ikkunan äärellä istuessaan, hän tupisi mielessään: "Mitä ihimettä varten ne tämän mökin näin päin rakentanneet, kun nuo kiven järkäleet tuola pellolla rumentaa, vähä estävätkin näkymää järvelle? Olisivat siirtänneet mökin paikkaa muutaman kymmenen mertiä, niin jopa ois toisenlaiset näkymät katella ikkunasta. "
Jos kiven järkäleet oiskin ollut Siirin maalla, nehän ois aikapäiviä sitte siirretty, mutt kun ei. Ne ku oli kunnan maalla, eikä ne siitä kai mihinkään siirtyne.
Oli Siiri useemman kerran asiasta jutellu iltarukouksessaankin, pyytäny ja toivonu järkäleitten siirtymistä. Aamulla herätessään sitte todennut, no arvasinhan minä ettei ne mihinkään siirry.
Mutta äläpä mittään, ku sitte yks päivä Siiri oli tulosa kauppareissultaan kotia. Hän oli lähteny aikasin aamulla linija-autolla käymään " isosa maailmasa", kaupungisa, ku oli muitaki asioita joita piti hoitaa.
Kahta painavaa kauppakassia kantaessaan, postilootan kohalla hän sen huomas. Hänen mökkinsä takapihalla jyllää kaivinkone. Ukkoja pyörii muutama sielätäälä, kuorma- autonkin ovat sinne raahanneet. Mitä ihimettä??
Siiri kun seleviää ihimetykseltään, kantaa kassinsa sisälle ja jää seuraamaan keittiön ikkkunasta ukkojen touhuja. Mennee siinä tunti, mennee toinen. Pellon pinta muuttuu murakoksi, Siirin takapiha saa uutta maata. Mutta ei malta Siiri mökistään liikahtaakkaan, saatikka mennä kysymään ukoilta, että mikä juttu tämä nyt onkaan. Hän seuraa vaan perin mielenkiintosena homman edistymistä, istahtaen välillä keittiön pöydän ääreen.
Iltaan mennesä takapiha hilijenee, eikä sinne jää ku tasaseksi tasotettu, mustalle mullalle myllätty peltoaukia. Menee hetki kun Siirin aivot tajuaa, KIVENJÄRKÄLEET !!
Kiitos! Kiitos!
Niitäkös ne ukot kävikin tuolta siirtämäsä, mitähän varten, kuka ne käski sen siirtämmään??
Myöhemmin Siiri sai tietää, että kyläle tuleva pyörätie, tullee kulukemmaan hänen takapihansa kautta. Samapa tuo Siirin mielestä vaikka kulukeekin, hilijanen kylähän tämä on, ei siinä kovin vilikasta liikennettä tuu olemaan. Mutta mulla on avarat näköalat järvelle. Kiitos!
lauantai 8. tammikuuta 2011
Kahenlaista harmia
![]() |
| Tään aamun harmin syy |
Hetken aikaa sai unta ootella mut nukahin kuitenki. Yheksän jäläkeen nousin, hörppäsin kupin kahavia ja toinen ibumax nassuun.
Ei oo rapula. Suklaata söin eilen illalla liikaa. Nuo pallerot ku oli tuosa pöyvällä, olin syöny kaks, kolomannen ku otin , päähän tuli heti ajatus, elä syö.
Mut mikä sen palleron sitte suuhun laitto ??
Ois pitäny uskoo sisiäistä ääntä joka varotti, että elä ennää syö, pääs on kipiä huommenna. :(
Eikä ne nuo kolome palleroo ainoot olleet mitä söin,, pari palaa meni toisenlaistaki suklaata illan aikana. Se on niin , että pari pallaa kestää syödä, kaikki muu on liikaa.
Mut...mut...ku se on nii hyyvvää.
Jästipää joka ei taho uskua vaikka tietää miten siinä käy.
Mut se toine harmi.
Se tuliki vähä kallimmaksi ku kaks ibumaxia.
Eilen kokin kans kuskattiin tavaroita varastotiloihin, ja ku oli vähä viliponen keli, kokki sanoo että ajetaan auto talliin, sielä hyvä sitä siivota ja vaihtaa akku. * se kun vielä vaihtamatta*
No mikäpä se siinä. Autotallin ovet auki, puinen ramppi siihen kynnyksen etteen. En tiiä, miksei siihen tekovaiheesa oltu valettu luiskaa, ettei tarttis tuollaisa puisia hökötyksiä laitella.
Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes kokki ajo siihen rampille. Sehän ei pysynykkään paikallaan, vaan luiskahti just sillo pois kun auton keula oli melekeen tallisa sisällä. KRÄTSSS !!
Se oli siinä. Auton keula räsähti petoniin, muovit halaki ja pohoja sen verta lujasti kii, ettei se lähteny irti ku varovasti yritti pakittaa.
Voihan harmin paikka totes kokki.
Siinä hetken aikaa tuumailtiin että mitenhän auton sais irti, ettei enenpää tulis vahinkua.
Ainut mikä siinä auttas, ois se, että auton keulaa pitäs pytyä nostaan ja samalla työntään autoo taaksepäin. Kai se menis jos laittaa vappaalle ja lykkää ?
No sitte huomattiin että vois pyytää apuaki, ku rakennukses näytti olevan riskin näkösiä miehiä. Kokki kävi kysymäs, että tulisivatko auttaan , tulihan he.
Siinäpä sitte mies voimin autoo nostammaan ja lykkäämään. Krättssss....joku muovi tarttu kiinni, mut auto irtos ja ihime kumma, etupuskuri ei tipahtanutkaan.
Kotona sitte soitettiin vakkuutusyhtiölle ja kysletiin miten tommosta vahinkoo korvattas. Ei kuulemma kannata vakkuutuksesta lähtee korvauksia hakkeen, ellei korijauskustanukset ylitä kolomiasattaa euroo.
Noh, mennee alakuviikkoon että saapi auton korijaamolle ja saahaan tietää mitä homma tullee maksammaan.
Että semmonen harmi, siitä seleviää rahalla.
Elämä on, vastasta ja myötästä!
Mukavaa päivää kaikesta huolimatta!
torstai 6. tammikuuta 2011
Kylläpäs nukutti.
Ku sain silimäni auki ja vilikasin kellloon, ensin luulin että on ollu sähkökatkos ku kello näyttää mitä sattuu. Mutta , kyllä se sitte ihan oikeen näytti, 10.05.. :)
Yöllä heräsin kahen aikaan, meinas uni karata silimistä. Reilu puoli tuntia piti työjuttuja pääsä järijestellä ja petisä pyöriskellä. Kait olin saanu asiat järijestykseen ku olin nukahtanu. Mut että kymmeneen saakka...huh..
Tämmösestä päivästä saa sanoo, että päivä meni ku ketulla kävysä. * Merijärveläinen sanonta siitä, kun ei saa oikeen mittään aikaseksi * :)
Mutta nyhän on loppiainen, eiks tää oo pyhä päivä? Eikähän sillon mittään tarvi tehäkkään. Mennee ihan lekotelles ja lorvies oikeen mukavasti.
Mukavaa lorvipäivää!
Ku sain silimäni auki ja vilikasin kellloon, ensin luulin että on ollu sähkökatkos ku kello näyttää mitä sattuu. Mutta , kyllä se sitte ihan oikeen näytti, 10.05.. :)
Yöllä heräsin kahen aikaan, meinas uni karata silimistä. Reilu puoli tuntia piti työjuttuja pääsä järijestellä ja petisä pyöriskellä. Kait olin saanu asiat järijestykseen ku olin nukahtanu. Mut että kymmeneen saakka...huh..
Tämmösestä päivästä saa sanoo, että päivä meni ku ketulla kävysä. * Merijärveläinen sanonta siitä, kun ei saa oikeen mittään aikaseksi * :)
Mutta nyhän on loppiainen, eiks tää oo pyhä päivä? Eikähän sillon mittään tarvi tehäkkään. Mennee ihan lekotelles ja lorvies oikeen mukavasti.
Mukavaa lorvipäivää!
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
maanantai 3. tammikuuta 2011
Miettimistä
Lujin eilen yhen pienen artikkelin Kodin kuvalehestä. Artikkelin oli kirijottanu Pirkko Lehtiö. Hän käsitteli jutussaan palijon esillä ollutta aihetta, eli kirkkoo. " Kirkko pohtii maahanmuuttajia".
Ihan hyvvää asijaa kirijotti, lainaanki tähän osan tekstistä.
Teksti synnytti liikettä aivonystyröihin, laitto ajattelleen.
" Toivoisin, että kirkko keskittyisi enemmän hengelliseen ohjaukseen. Ihmisillä on tarve hengellisyyteen, ja uskonnollisuuteen, mutta seurakunnissa heidät on jätetty heitteille. Kirkkoon tarvittaisiin lisää ihmisiä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan ja kulkemaan toisen ihmisen rinnalla.
Seurakunnissa tehdään hyvää työtä, mutta työn painopistettä tulisi miettiä.
Koska ihmisten hengellisyyden tarve ei tyydyty kirkossa, luovat he itse omat rituaalinsa ja etsivät hengellisyyttä kirkon ulkopuolelta, esimerkiksi idän uskonnoista, shamanismista ja herätysliikkeistä. Monet valitsevat itselleen eri uskonnoista sopivimmat osat ja tekevät niistä itselleen tuotteen. "
Jäin miettiin: " tekevät niistä itselleen tuotteen".
Ihan kuin usko olisi jotain " kauppatavaraa", tuote, jota hyödynnetään ja käytetään saavuttaakseen itse asettamansa tavoitteet ja päämäärät.
Jäin miettiin: Mitä se auttaa ettiä kaikista uskonnoista opillisia seikkoja, ottaa yks rituaali yhestä toinen toisesta, ellei ole todellista halua ettiä itse uskon antajaa?
Pelkät rituaalit, vaikka olisivat perin hartaita ja henkeviäkin, ovat kuolleita, ellei ihimisen sisimmässä ole elämää.
Sitä ei kai voi väittää, etteikö rituaalien suorittaminen tuo jotain lohtua ja tyydytysta hengelliseen janoon, varmaankin, eikai niitä ihimiset muuten tekis??
Mut se todellinen hengellisen janon tyydytys, uskon elämän yltäkylläisyys. Mistä ihimeestä sen ihiminen voi saaha ja löytää kun ei sitä pelekät rituaalit hänelle tuo.???
Jään miettiin.
Päivän mietelause
Usko on samanlaista kuin rakkaus,
se ei riipu perusteluista, vaan kohteesta. Wilhelm Busch
Mukavaa maanantaita! :)
lauantai 1. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Joulua ootellesa
Marraskuu jo puolesta välissä, sehän tietää sitten, että jouluun on aikaa reilu kuukausi. Joulukalenterin sain valamiiksi just sopivasti, e...
-
Ostos - TV:sä on pyöriny mainos Cerafit paistinpannusta. Mainoksesa ne kehhuu pannun erinomaisuutta ettei sen pintaan tartu mikkään ja se pa...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...
-
Tais olla tammikuun alakupuolta, ku olin autolla liikenteesä, niin siinä ajaesa nousi mieleen sanoja joita alon hyrräilemmään. Yhtä sammaa ...
