Noijannuoliko?

Aamulla heräsin siihen tuntemukseen, että taitaapa olla mummelilla issiashermo kirijällä.
Tiijät varmaan sen miltä se tuntuu, ei tarvi alakaa selittämmään.
Aattelin, että kyllä se kinttu tuosta päivän päälle tokenee, on se aikasemminki vähä oireillu.
Aamukahavit sain juotua ja menin olohuoneen puolelle istummaan nojatuoliin. Kuuntelin ja kahtelin siinä jumalanpalaveluksen telekusta ja meinasin että lähenpä juomaan toisen kupin kahavia, sillo se iski.

Alaselijästä vihilas niin äkäsesti. Hetken aikaa piti seisua siinä puolikumarasa asennosa ootelleen, että kärsis suoristaa kroppansa kokonaan, jotta pääsis kävelemmään keittiöön. Autss...ottihan kipijää.
Se oli äkillinen, hetkellinen kipu, joka kesti aikansa ja meni ohi.
Niin ainaki luulin. Vaan toisinhan siinä kävi. Nuita pistäviä äkillisiä pistoksia on tullu pitkin päivää. Joka kerta ku tuolista nousee ylös, joutuu ettimän oikijaa asentua, ettei kovin kauheesti selekä kramppais.

Meillä oli kolomeksi sovittu meno yhteen perhejuhulaan. Olin kylyppärisä pesemäsä hampaita ja alon siinä suutani huuhtelemmaan. Kummarruin vähäsen allasta kohti ja samantien jymähti selekä sellaseen kramppiin että silimisä pimeni. Tarrasin altaan reunasta kiinni ja huusin vaarille, että tuu auttaan multa mennee taju. Vaari tuli ja otin hänestä tukia jotten kaatunu. Ei multa taju kuiten menny, hetkellinen pimennys vaan oli. Vaari sano heti, että tuosa kunnosa jäät kotija, et sää pysty mihinkän lähtemmään. Sanoin, että kyllä mää voin, ei se niin paha oo.

No sitte oltiin siinä vaiheesa, että vaari laitto jo takkia ylleen. Mää olin jumittunu hyyskään, ku ei kertakaikkiaan selekä antanu myöten liikahtaakkaan. Siinäpä sitä istut hetken aikaa hyyskänpöntöllä pääsemättä mihinkään, ku ei kärsi nousta. Taas meni pieni tovi ootellesa, että kipuaalto mennee ohi. Seinistä tukemalla sain nostetuksi ihteni pystyyn ja olin hetken päästä takki päällä valamiina lähtöön.

Reissu meni ihan hyvin. Pari kertaa juhulapaikasa nappas selijästä niin tiukasti, että piti vettää henkiä ja ootella. Kotija ku tultiin niin venyttelin kunnolla ja jumppasin. Nyt selekä tuntuu ihan kohtalaiselta. Tätä kirijottaisa istun nojatuolisa iso tyyny takamuksen alla jottei ois liijan pehemonen alusta. Kovemmalta alustalta on helepompi nousta mitä pehemijältä.

Noijannuoli saattaa olla aika ärhäkkä. Eikä siihen taija olla olemasa sen kummempia hoitokeinoja ku lepo, venyttely ja syyvä tulehusta alentavia ruoka-aineita. Valakosipuli-inkivääritee vissiin hyvä hoitokuuri.

Noijanuolen ja issiaksen ero on kai siinä, että noijanuoli kramppaa selijän, issias jalat. Varmaan yhtäläisyyttä samanlaisia oierita molemmisa.

Mukavaa päivää kuitennii!