Eilinen meni ulukomailla käyvesä. Olimma sopineet rehvit Ikeaan vaarin siskon ja hänen miehensä kans. Eihän meillä kellään ollu mittään mitä ois tarvinnu ostaa, mutta. Mutta...mutta...
Se löytänurkkaus on paha. Eikähän sitä ossaa Ikeasa käyvä, etteikö sen nurkkauksen kautta kiertäs, eihän? Vaan, toisaalta ohan siinä se hyvä puoli, (jotaki hyviä syitä on keksittävä heräteostoksille) että tavaroita jotka saa alennetulla hinnalla. Ny oli vielä niistä löytönurkan valamiiksi halavoistahinnoista puolet pois päivän tarijouksena, niin kannattihan se ny ostaa ku halavalla sai. Hmm...no joskushan tuo ajattelu mennee ihan päin seiniä. Jos sitä aina toteuttas, niin eihän kenenkään kaapit ja varastot riittäs niitten huippuhalapojen tavaroitten säilyttämisseen.
Noh, eka kerran ku menimmä löytönurkkaan niin sielä oli kodinkonneita joitten hinnat oli tosi, tosi halapoja. Jääkaappi-pakastin lähti meijän mukkaan. Myyntihinta näytti olleen lähes kaheksantuhatta ruunua, me maksettiin siitä viiskyt eurua. Meijän vanahasa kaapisa jääkaapin tila on ollu pikkusen liijan pieni. Täsä uuvesa jääkaappi on isompi, pakastin tietysti sitte pienempi. Mutta ohan meillä arkkupakastin lisänä.
Vietiin jääkaappi autoon ja lähimmä uuvelle kierrokselle.
Sillä aikaa ku olimma värkkäämäsä jääkaappia roomsterriin sisälle, oli löytönurkkaan tuotu uutta tavaraa. Voihan tokkiinsa ku sai taas penkua hyllyjä ja pahavilootia, meinas melekeen tulla semmonen ostohysteriahinku vaikkei mittään tarvittu. Onneksi välillä tuli järki avuksija jätettiin jotaki poiskin kärryyn kerätyistä tavaroista.
P & A löysivät aivan ihanan lasisen pöytälevyn josa oli jotain kukkien ja hedelmien kuvia pinnasa. Aivan varmasti on mukavan näkönen heijän keittiön pöyvän päällä.
Toisenki lasilevyn he löytivät ja nostivat kärryynsä. Siitä he kyllä sanovat heti, että ei heillä oo sille käyttyä. Kahtottiin levyn kokua mikä se oli ja tulimma siihen tulokseen että se saattas passata meijän pöyvän päälle. Niinpä pienempi lasilevy vaihto omistajjaa. Viis eurua siitä maksoimma. Pikkusen oli kotimatkalla roomsterisa ahtaat olot, takapenkillä meinaan.
Jääkaappihan vei niin palijo tillaa, ettei etupenkille ollu puhettakkaan että mahtusin. Tiukkaa se teki että mahuin takapenkille. Lasilevy oli nimittän sen verran levijämpi mitä jääkaappi, että jouvuin istummaan vähä läjäsä ja kyyrysä koko kotimatkan. Mutta niin me ne tavarat kotia saatiin ja jääkaappiki kannettua toiseen kerrokseen. Tuola se keittiösä hyrskyttää ja on kooltaan reilusti pienempi mitä aikasempi.
Keittiöön tuli mukavasti lissää tillaa, eikä maksanu palijo.
Jaa, että miltä se pöytä näytti ennen...
Lasilevy on valakonen ja justiin sopivan kokonen. Pöyvän maalipinta on niin arka kosteuvelle, että siihen jää heti vaalija läntti jos jotaki kostijaa on hetken aikaa pinnalla. Muutama teepussin ja kahavikupin pohojan jäläki siihen on jääny, eikä niitä saa pois muuten ku maalaamalla koko pinnan.
Lasilevy on kätevä, ei näy läntit eikä haittaa kosteus, hyvä löytö. Kiitos P & A.
Hauskaa sunnuntaita!
sunnuntai 14. tammikuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)