Keiloja kaatamasa

Oonhan mää tainnu joskus mainita, että oon kulukenu maanantaisin pitämäsä käsityötunteja sivukylän koululla. Tänä kevväänä koulu lopetettin kokonaan joten sen myötä loppu myös mun hommat.
Tälle iltaa oli sovittu kolleekoitten kans, että kokoonnuttaan yhteen viettämmään vähä niinku päättäjäisiä.
Ensin jottain mukavaa tekemistä.
Mentiin keilahallille.

Osa naisista oli keilapalloja viskonu aikasemminki, mulle tää homma oli ihan uutta.
Pikkusen meille annettin ohojeita miten pallua pijetään kiinni ja miten se tulis heittää. Kyllähän se aika helepolta näyttää, ku vierestä kahtoo toisten heittämistä, mutta ei se pallo aina mee siitä kohtasta mistä sen olettaa menevän. Vaikka kuin tsiikaa ja tähtää keskelle, pallo saattaa kieriä ränniin. Palloon saatto tulla heitettäesä kierrettä, jolloin pallon suunta muuttu suuresti vieriessään kohti keiloja.
Sen huomasin, että mitä enemmän heittoon sai voimaa sitä paremmin pallo meni suuniteltuun kohtaan.

Ennen keilaamisen alakua piti tehä vuorolista josta näkkee pistekertymän. Aika tasavertasta sakkia oltiin, ei pahasti jääty jäläkeen heistä jotka olivat keilanneet aikasemminki.

Puoli nelijältä alettin keilaamaan ja viijeltä tulosnäyttö ilimotti, että peliaika on loppu. Puolesatoista tunnisa  ehti kyllä heitellä pallua ihan riittävästi näin ekakertalaisen mielestä. Saattaapi huomen aamulla tuntua olokapääsä, että jotaki on tullu illalla tehtyä. Keilaaminen sai porukan näläkäseksi, suunnistettiin keskustaan kahtelemmaan joku kiva paikka mihin mentäs syömään.
Tämä vaikutti kivalta.

Hyvä valinta oli tulla tähän ravintollaan. Sisällä oli viihtysää ja palavelu oli erinomaista.

Hyvältä maistuu, kuva kertoo enemmän ku tuhat sannaa.

Kiitos teille ihanaiset seuralaiset ja oikeen mukavaa kessää.