Ettei vaarille tulis tärinätautia piti munki välillä vähä piikata.
Iltaan mennesä oli tuvan laattiaki lähes puoleen välliin piikattuna. Onhan se pölystä touhua, mukava oli päästä käymään suihkusa ennen nukkumaan menua.
Huh, huh, olihan siinä hommansa.
Ilta oli kuiten vielä kaunis ja aurinkoinen, innostuttiin vaarin kans siistimmään vähäsen pihamaata. Siinäpä siistimistä riittääki. Pihhaa ku ei oo vuosikausiin hoijettu niin sielähän kasvaa rehottaa vaikka mitä, nokkosta, koiranputkia, marijapensaita, mesiangervua ym. Kaiken rikkaruohon keskellä sielä täälä kukkii kauniita luonnonkukkia jotka tekis mieli kyllä säilyttää.
Vaarin oma keskiviikon aamulausunto eilisestä päivästä: "Pi-pi-pi-piik-ka-ka-uus tä-tä-tä-ri-ri-sytti li-li-hak-sia iha ki-ki-piäksi asti. Kä-kä-kämmenet ja so-so-sormet-ki-ki on ni-in tur-ta-ta-na et-et-tei ki-ki-ri-ri-jote-tu-tu-ksi ta-taho saaja. Va-aan jo-jojospa se tä-tä-s-tä-tä.
On teillä siinä urakkaa kerrakseen. Mukavaa on seurailla.
VastaaPoistaVaarille tiedoks että ei sitä piikkauskonetta piä rystyset valkosena puristaa, kuhan senverran pitää kiinni että piikkaa sieltä mistä on tarpeen, mutta tää neuvvo taitaa tulla myöhässä...