Satuin saamaan tosi kivan näkösen retroverhon. Harmikseni sain todeta, että verho oli ihan liijan lyhy käytettäväksi keittiön akkunaan. Verhon alareunasa oli usijampi pinttyny tahara, joten semmosennaan sitä ei voinu käyttää mihinkään. Verhon kuosi ja kuvijot oli niin kivat, että jotaki siitä piti kehitellä.
Synty idea jonka seurauksena oli tarkistettava ompelutarvikelooja.
Loojasta löyty sitä mitä etin, valakosta reunapitsiä.
Verho + pitsi = uus verho.
Leikkasin verhosta kaks palasta. Ompelin sivuihin kapijat päärmeet, alareunoihin kiinnitin pitsin ja niinpä mulla oli uus pikkunen verho.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä minä niin mieleni pahotin
Kyllähän se taitaa olla niin, että monenlaista asijaa sitä täsä maailmasa joutuu kuulemmaan. Mihinpä sitä ihiminen korvansa laittaa ku ne mu...
-
Kyllä nyt on saatu nauttia kesästä. Hellettä on piisannu riittävästi, ihan jo tukahuttavan kuumaa ollu välillä. Hiki on tullu kartanolla yh...
-
Nyt ei taija auttaa ennää laulella, vielä on kessää jälijellä. Syksy on tullu ja tuopi mukanaan hyiset tuulet ja vesisatteet. Luonto valamis...
-
Lankaloojan pohojalta löyty vaalijanpunasia jämälankoja joita yhistelemällä sain tehtyä tyttöille heppasukat. Neilin sukista tuli vähä liija...
Tuo kangas on kyllä minunkin makuuni ja kiva verho siitä tuli:)
VastaaPoistaKangasta jäi vielä pienonen palanen, siitä saattas saaha pari patalappua ommeltua.
PoistaMeillä tuollaista verhoa sanottiin hantuukin eteiseksi , Kaunis on!
VastaaPoistaHantuuki sana on tuttu entuudestaan. Hantuukin eteinen sanayhistelmä taas on sellanen jota en muista kuulleeni koskaan.
PoistaMinulla on useita hantuukinessuja ,joita olen tehnyt ja ahkerasti käytän
VastaaPoistaMulla on kaapisa yks joka oottaa ompelijaa, valmiiksi piirretty tarvi muutaku kirijoo. Kunhan vaan ehtis...
VastaaPoista