Likat tulivat iltapäivällä ja jotaki mukavaa tekemistähän sitä aina pitäs olla.
Likkojen mielipuuhaa on leipominen, joten olin varanu etukätteen jo aineet että tehhään yhesä potturieskoja ja suklaamuffinsseja.
Nämä ku oltiin saatu tehtyä, sano vanhempi likka, että mää haluan leipua ite jonku kakun.
Sannoin, että mikäs se siinä, senkus leivot mutta kahto netistä ohoje, jotta tiijät palijoko mitäki aineita pittää laittaa. Likka löysi suklaakahavipiirakan ohojeen ja semmosen myös teki.
Jos yritin vähä autella, likka sano, että tämähän oli mun oma homma, joten sain tyytyä seuraamaan sivusta likan puuhasteluja.
Nuorempi likka tahto kans tehä oman kakun. Kysyn että mitäs sää siihen tarvisit.
Varmaan vähän kananmunia, sokeria, jauhoja ja maitua, oli lilkan vastaus.
Tähän kakkuun ei ollu minkäänmoista ohojetta. Hieman piti auttaa jotta aineita ois oikiasa suhteesa ettei tulis ihan pannukakku. Vaikka ohoje olikin ihan omasta päästä kyhätty, kakustahan tuli ihan kakun näkönen.
Suklaakahavipiirakastakin tuli oikeen hyvän näkönen, kuorrute vielä puuttuu ku kaapista ei löytyny tomusokeria. Sitä saa aamulla kaupasta.
Se joka sotkee, se myös siistii. Ihan oma alotteisesti likka siivos jäläkensä. Kyllä hänestä hyvä emäntä tullee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)