Satuin saamaan tosi kivan näkösen retroverhon. Harmikseni sain todeta, että verho oli ihan liijan lyhy käytettäväksi keittiön akkunaan. Verhon alareunasa oli usijampi pinttyny tahara, joten semmosennaan sitä ei voinu käyttää mihinkään. Verhon kuosi ja kuvijot oli niin kivat, että jotaki siitä piti kehitellä.
Synty idea jonka seurauksena oli tarkistettava ompelutarvikelooja.
Loojasta löyty sitä mitä etin, valakosta reunapitsiä.
Verho + pitsi = uus verho.
Leikkasin verhosta kaks palasta. Ompelin sivuihin kapijat päärmeet, alareunoihin kiinnitin pitsin ja niinpä mulla oli uus pikkunen verho.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suru
Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...
-
Lyhentykköön tie askeltesi alla. Olokoon tuuli myötäinen matkallasi. Paistakkoon aurinko läpimästi kasvoillesi, lagetkoon saje pehemiä...
-
Mennee nämä mun hommat ihan Pelle Pelettoman hommiksi ku alon värkkäämään jotaki aivan hullunkurista juttua. Mää en oo vielä niin kehittyny ...
Tuo kangas on kyllä minunkin makuuni ja kiva verho siitä tuli:)
VastaaPoistaKangasta jäi vielä pienonen palanen, siitä saattas saaha pari patalappua ommeltua.
PoistaMeillä tuollaista verhoa sanottiin hantuukin eteiseksi , Kaunis on!
VastaaPoistaHantuuki sana on tuttu entuudestaan. Hantuukin eteinen sanayhistelmä taas on sellanen jota en muista kuulleeni koskaan.
PoistaMinulla on useita hantuukinessuja ,joita olen tehnyt ja ahkerasti käytän
VastaaPoistaMulla on kaapisa yks joka oottaa ompelijaa, valmiiksi piirretty tarvi muutaku kirijoo. Kunhan vaan ehtis...
VastaaPoista