Totuttelua loman jäläkeiseen elämään

Kyllä se niin vaan kamalalta tuntu keskiviikko aamuna ku katottiin Hesassa ulos hotellin ikkunasta. Vettä sato melekeen kaatamalla, lämpötila oli just ja just päässy kipuammaan yli + 13 astetta. Ihana Suomen kesä.
Onhan se ihana, ainakin heille jotka joutuvat vuojesta toiseen asumaan maasa misä kesän keskilämpötila on + 30-40 astetta. Tulomatkalla lentokonneesa kokin vieresä istu italialainen nainen. Nainen jutteli just sitä miten rasittavaa se on ku kuumuutta on päivästä toiseen. Hän oli lähteny " pakoon" kuumaa Rooman kesää Suomen viileään, ihanaan kesään.
Tänään tuntuu Rovaniemellä olevan huomattavasti lämpösempi päivä mitä eilen oli. Aurinko on jaksanu paistaa koko päivän eikä vesisatteesta oo tietuakkaan. Totuttelemistahan siinä on päivä tai kaks ettei lähe kaupungille liihottaan hihaton hellemekko päällä, vaan muistaa laittaa pitkähihasempaa ylle.

Käytiin aamupäivällä lenkkeilemäsä, kierrettiin lähes kaikki kirpparit läpi. Sitä ehti kuukauven aikana tottua siihen, että aamupalan jäläkeen lähettiin käveleskelleen niin vaatii totuttelua jotta pääsee tavasta irti. :)
Torillaki käytiin pyörähtämäsä ja ostettiin yks loota mansikoita. Olivat tosi hyviä maultaan sekä laadultaan. Eipä tainnu olla ku vajaa kymmenen marijaa jotka tarvi heittää pois, kaikki muut kelepas joko suuhun tai pakasterasijaan. Mansikkahillua vois keitellä loppukesän marijoista, sittepä niitä saa vähä halavemmallakin, eikä oo niin nuukaa vaikkei ihan ykkösluokan marijaakaan ois.

Ilta meni oikeen mukavasti. Poika laitto viestiä että ovat likkojen kans menosa laavulle, kysy lähemmäkö kyytiin. Tottahan toki me lähettiin. Kokki kipas lähikaupasta hakemasa makkarapaketin ja niin sitä mentiin.

Oikeen mukava kesänen ilta, aurinko paistaa eikä itikoista ollu kiusaa. Järven rannalla kävi sen verran kova tuuli mikä vei itikat mennessään.

Nuotion äärellä on kiva istuskella ja kahtella liekkien leikkiä. Makkaran paistoon pääsee vasta sitte ku puut alakaa olla kutakuinki palaneet. Kunnon hiillos pittää olla, muute makkarasta tullee savukuumennettu eikä hiilloskäristetty. Noh, makuasijahan se on millasesta kukanenki tykkää.
Hyvin maistu nakit ja makkarat pikkuväellekkin. Pieninmmäisinkin porukasta tais popsia seittemän nakkia, liekkö raikas ulukoilima lisänny ruokahalua.
Savun haju pusakasa ja makkaran rasva sormenpäisä, ahh niin kotosaa. Kyllä tähän tottuu.