Lautasella pieni pätkä metallia

Kauppakeskuksesa kierrelesä huomattiin että sielä oli Japanilainen ravintola. Päätettiin käyvä Sarajevon viimesenä iltana sielä syömäsä ja jatkaa sieltä sitte matkaa vanahan kaupungin puolelle syömään jälkkäriksi sitä omenaherkkua.
Japanilaisen ravintolan tarijoilija oli todella miellyttävä, osas englantiakin niin hyvin että ruuan tillaaminen on heleppua.
Kokki tilas itelleen Teriyaki Tuna -annoksen ja mulle tuli Seafood Wokkia.

Hyvällä ruokahalulla syötiin ja maut oli kohallaan.
Olin saanu lautaseni lähes tyhyjäksi ku rakss... suuhun joutu jotakin sellasta mikä rusahti hampaitten välisä aika ilikijästi. Aattein että mikäs kova se oli, tuntu niin metalliselta. Syleksin oudon palan suustani lautaselle ja tutkin sitä vähä tarkemmin.  Palanen oli pieni kierteinen noin 1,5 cm pitunen metallin pätkä.  Purkin aukasijalla ku ruuvataan metallipurkkia auki, vois kuvitella että siitä saattas irrota tuommonen palanen. Vaan tuskinpa kokit purkkiruokia käyttivät,  he ku kokkasivat avokeittiössään asijakkaitten nähen. Jostain muualta se metallin pätkä oli mun sapuskaan joutunu.
Laiton metallin pätkän lautasen reunalle ja söin annokseni loppuun.  Pitihän tuollasta löytöä tarijoilijalle näyttää.

Tarijoilijan tultua annoin metallin pätkän hänelle. Hän sitä katteli ihimeissään ja päätään puistellen meni keittiöön näyttämmään kokeille mitä olin sapuskastani löytäny. Molemmat kokit kahtovat metallin pätkää, eleistä päätelleen he puhelivat keskenään siitä mistä moinen metallin pätkä ois tullu. Toinen kokeista osotti sitte kattoon, hellojen yläpuolella olevaan rasvansuodattimmeen, nyökytteli päätään sen näkösenä, että tuosta ritilästä sen pätkän on täytyny tippua.

Tarijoilijat sielä puhuvat keskenään ja siihen tuli vielä yks mies lissää joka vaikutti olevan pomo. Jonku ajan päästä tarijoilija tuli anteeksi pyyellen meijän luo ku jouvuttiin ottammaan ja sano että rouvan annosta ei tarvi maksaa.
 Tarijoilija oli todella ystävällinen ja pahoitteli monta kertaa että tuollanen virhe pääsi tapahtummaan. Tarijoilija sano tuovansa meille jäläkiruuaksi jotain mitä halutaan. Mietittiin hetki mitä sitä ottas,  jäätelöpallot tuntu siinä hetkesä olevan sellaset jotka jaksas vielä syyä.
- Voi hyvänen aika, tekkee niin isot jäätelöannokset että taitaa jäähä osa syömättä, oli miehen komentti ku seuras millasta annosta kettiösä valamistettiin.

Masu oli aika täys wokkiannoksen syömisestä, tämän jos jaksaa syyä niin omenaherkulle ei jää tillaa. Suklaajäätelöpallosta ku otin lusikalla palasen, tuli pallon sisältä näkyviin hiuksi.  Ei voi olla totta! Pistin lusikan lautaselle, otin hiuksen pään sormien välliin ja vejin, hiustahan tuli 8-9 cm pallon sisältä.
Meiltä pääsi nauru, niin koomiselta se tilanne alako vaikuttaan.
Tarijoilijaa ei naurattanu yhtään ku hän hiuksenpätkä hyppysissään meni keittiöön. Seurattiin tilannetta pöyvästä miten keittiöväki reakoittee. Kokit levittelivät käsijään, puistelivat päätään, selevästi näki että tilanne oli heille aika kiusallinen.
Me koitettiin heille selittää, että äläkää ny noin vakavasti asijaa ottako, eihän tämä kuitenkaan niin kuoleman vakava juttu oo.
Pois lähtiessämme tarijoilija vielä pahoitteli ja anteeksi pyyteli tapahtunutta, me lohutettiin häntä ja sanottiin, että ruoka oli tosi hyvvää. Jos vielä tullaan joskus toiste Sarajevoon, niin tullaan tänne syömään.
Ainut mikä jäi harmittammaan oli se omenaherkku, sitä ihanuutta ei sitten toista kertaa saanutkaan, ku maha oli jo liijankin täys.