Rakkaita esineitä

" Haasteen nimi on rakkaita esineitä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan seitsemän esinettä, jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita, joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa miksi juuri se esine on rakas."

Haaste kähävelletty Ryttyliisan kotkotuksista.

1. Kirpparilöytö, aito -60 luvun kellohelemanen pallomekko. Ostin puvun aikoinaan ku tarvin yhteen tilaisuuteen vanahanaikasen asun. Piikkikärkiset, kapijakorkoset kengät löyty kenkäkaupasta, tosin ne on jo ajat sitte hajonnu ja heitetty roskiin. Mut mekko on ja pysyy.

2. Tämä rintakoru on äitinäitin perintyä. Mulla se on somisteena sinisen retromekon kauluksesa.

3. Lähes nelijäkymmentä vuotta mukanani kulukenut kirija. " Leipä", jota iliman tullee hengellinen anemia. Niin ilon kuin murheenkn keskellä, kirijasta on saanu lukia lupauksista, jotka ovat voimasa vielä tänäänkin.

   

4. Tyräkki, pienestä mustasta siemenestä alakunsa saanu viherkasvi. Vuosikymmenet on kukka mukana kulukenu, kärsiny muuttojen tuomat kärsimykset ja välisä ollu niin kuiva ja kitukasvunen, että oon meinannu heittää sen roskiin. Pittuutta kukka on vuosien aikana kasvanu reilusti. Varsi on pysyny perin laihasa kunnosa. Yhestä kohtaa oo ku sormen vahavunen, en tiijä miten se on kestäny ettei oo menny poikki.

5. Seinäkello löyty aikoinaan Jurvan kirpparilta. Kellon konneisto ei toiminu. Aukasin sen ja totesin että vieteri oli vejetty liijan kirijälle. Löysäsin vieteriä ja sain ku sainki kellon kävelemmään. Kävelihän se hetken aikaa, niin nopijaa ettei pysyny oikijasa ajasa. Kunnes sitte muutaman tunnin käveltyään pysähty kokonaan. Soittoääni kellosa oli tosi kaunis. Vuosia kello oli käymätönnä seinällä, kunne yks meijän tuttu otti kellon mukkaansa ja sano vievänsä sen kellokorijaajalle. Korijaaja oli sanonu että koneisto on sökö, ei siitä saa toimintakuntosta. Päävyttiin siihen, että kelloon laitettaan uuvenaikanen konneisto joka toimii.
Ny on kello nakuttanu vuosia ja pyssyy hyvin oikijasa ajasaki.

6. Perintö kiikkutuoli tuli meille siinä vaiheesa elämää ku alotimma puutarhatouhut - 80 luvun alaku vuosina. Kokin vanahemmat muuttivat asumaan kaupungille, meille jäi heijän kotitalo ja osa myös huonekaluista. Kiikkutuolin jalakset ovat syvään kaartuvat, siinä voi makkoilla melekeen selijällään, eikä se mee nurin.
Tuolin tullesa meille se oli tumman ruskija, jota se sai olla reilut kymmenen vuotta. Sitte se hiottiin  puun sävyseksi ja lakattiin. Passas paremmin yhteen retro sohovakaluston puisten ja lakattujen käsinojien kans.

7. Kukkapöytä, jonka huusin huutokaupasta kahella kympillä. Asuttiin sillon vielä Jurvasa. Josaki kyläkulumalla oli  huutokauppa talon kartanolla. Esineitä oli ulukona ja piharakennuksesa. Ennen huutokauppaa sai ihimiset kierrellä ja kahtella mitä kaikkee oli myynnisä. Mää näin tuon kukkaöyvän piharakennuksesa ja aattelin että tuo on mun. Huutokauppa ku alako, varavuin siihen että ku alakavat piharakennuksesta tarvoita myymään oon valamiina ku meklari ottaa kukkapöyvän kässiinsä. Hyvä ku ehti sanomaan, palijoko tarijotaan ku huusin: "kaks kymppiä". Ensimmäinen, toinen ja kolomas kerta, kukkapöytä lähti mukkaan. Elettiin sillo markka-aikaa.