lauantai 6. syyskuuta 2014

Likkojen kans puuhastelua

Pikkuneitillä oli neli vuotis synttärit. Lahajaksi virkkasin kirijavan villatakin, puuvillalankojen jämistä. Kovasti oli neiti mielissään saamastaan takista.
Mallivirkkaus on tosi heleppo; pidennetty ketjusilimukka (n. 1,5 -2 cm) 2 kiintijää silimukkaa. Näitä toistetaan vuorotellen. Kerros ku vaihtuu, virkataan kiintijät silimukat aina eellisen kerroksen kiinteitten silimukoitten kohalle, näin valamiiseen työhön muovostuu kiinteistä silimukoista kapeahko pystyraita.

Pikkulikat olivat tänä viikonloppuna yökyläsä. Leipominen on likkojen mielipuuha, nytkin he innostuvat leipommaan papalle juustokakun. Minä hain resettikirijan, isompi likka luki ohojetta ja pienempi sai hoitaa sekottajan virkaa. Pikkusen piti autella kakkuvuuan laittamisesa, ja taikinan kaatamisesa vuokaan. Pienempi likka halus levitellä taikinan, onnistukin siinä kohtalaisen hyvin.
Isompi likka teki sillä aikaa juustotäyteen, täyte kaajettiin pohojan päälle ja se oli siinä.
Kakku uuniin tunniksi, ja sillä aikaa me ehittiin käyvä vähä ulukoilemasa. Käytiin leikkipuistosa tuosa vajaan kilsan pääsä. Oikastiin mehtän poikki ja samalla kahteltiin miten erilaisia sieniä nähhään. 
Olihan niitä, karvarouskuja, haaparouskuja, kärpässieniä ja voitatteja. Herkkkutatteja ei löyvetty yhtäkään, vaikka niitä kuulemma on tänä syksynä tosi hyvin.

Oravan touhujakin saatiin hetken aikaa seurailla. Olimma takasin päin tulosa ku ykskaks alako pieni rapina kuulummaan puitten lomasta. Sannoin likoille, että taitaapa olla puusa orava, ku tuollanen ääni kuuluu, ja niihän sielä oli. Oravan turkki oli harvinainen kauniin vaaleen ruskija, enpä muista tuollasta kovin ussein nähäneeni. Jotaki se puun rungosta nappas ja lähti kulijettammaan sitä toiseen suuntaan. Tarkkaavainen oli, pysähty välillä rungolle ihimettelleen ja kahtelemmaan, liekkö tuo tuumi, että ketähän ne nuot on jotka mua töllöttää.

Kokki oli muistanu ottaa juustokakun pois uunista. Kakku oli vielä kivan lämpöstä ku päästiin likkojen kans sitä maistelemmaan. Hyvvää oli, saavat tehä toistekki.

5 kommenttia:

  1. Wau, uus pohja ja älyttömän heno villatakki!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, aattelin että syksyn tullesa pittää vaihtaa vähä värisävyjä. :)

      Poista
  2. Kaunis pohjakuva, tulee tunne kuin itse siellä olisin katselemassa maisemaa. Kaunis kuin karamelli uusi neuletakki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, suomen luonto on kaunis, etenkin täälä napapiirillä:)
      Kivan pirtiä tuli takista, vaikka ensin hieman arvelutti yhistää tuota beesin sävystä siniseen, mut sopihan se ku laitto sopimaan.

      Poista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

Suru

 Suru Suru laskeentuu ylleni kuin viitta, eikä muulle oo tillaa. Se täyttää syvämmen ja mielen, irrottaa itkun kielen jopa niin, että hengit...