Kaks vai kolome....mietityttää...

Mikähän päivä se mahto olla ku ajelin töihi ja nappasin ration auki, joku haastatteluohojelma oli menosa. Ihan alusta saakka en ehtiny kuulla, minkä alan ammattilainen, professori tai tutkija mahto olla kyseesä, ketä ohojelmasa haastateltiin, mutta aihe mistä siinä juttelivat, käsitteli koeputkihedelmöitystä.
Ovat kuulemma kehittelleen tuotaki asijaa jo niin pitkälle, että lapsella vois olla kahen vanhemman sijasta, kolome vanhempaa.

Esimerkki pariskunta, josta ohojelmasa kerrottiin, olivat yrittänneet saaha lasta aikaan, vaan tuloksetta. Naisen munasolluista puuttu joku tietty aine, mikä estää munasoluja hedelmöittymästä. Hänen munasolusta voitas erottaa tuma, joka sitte siirrettäs joltaki toiselta naiselta saatuun terveeseen munasolluun.
Munasolut hedelmöitettään koeputkesa. Hedelmöittyny munasolu laitettaan naisen kohtuun ja raskaus voi jatkua ihan normaalisti. Mikäli kaikki mennee hyvin ja ootetusti, pariskunnalle syntyy koeputkilapsi yheksän kuukauven kuluttua.

Ongelmana on vain se, että syntyväsä lapsesa olis kolomelta vanahemmalta perittyjä geenejä. Tätä asijaa joutuvat miettimään ja tuumaamaan, että mahtaako se olla oikeen, voijaanko niin tehä.
Toimenpije on kutakuinkin kloonausta, mutta ei kuitenkaan ole. Kloonauksestahan on ollu palijo puhetta, eikä sitä mun muistin mukkaan oo missään maailmalla hyväksytty käyttää ihimiselämän lissääntymiseen.
Elukoillehan sitä on testattu.

Se mikä mua jäi eniten mietityttään, tuollasen tutkimuksen ja toiminnan seuraamukset. Haastateltava sanoi, että ei ole minkäänlaista tietua eikä tutkimusta siitä, miten kolomen vanhemman geeriperimä vaikuttaa lapsen kehitykseen.
Vasta sitten kun he ovat aikuisia, voimme jotakin tietää.

Ohan tää aika mieletöntä touhua, ihimiselämästä tehhään joku koekaniiniversio, jota katoaan sitte parin kymmenen vuojen päästä millasia vaikutuksia. 

Ihimisellä on liijan suuri hinku operoija ja peukaloija ihimiselämää.Voiko siitä seurata hyvvää.

Keinohedelmöitys sinällään ihan hyvä juttu, ku pysytään pariskunnan omisa solluisa. Kolomen kimppa jo vähä arveluttaa ja mietityttää.
 
Kaikkea ei aina saa vaikka haluaa, siihen on ihimisen tyydyttävä.
Pittääkö sitä mitä ei saa, niin suurena ja merkittävänä asijana, että kaikki muu mitä on, menettää jollakilailla merkityksensä. Jos niin on, olisikohan syytä tehä perusteellista tilannekatsausta ja päivittää asijoitten tärkeysjärijestystä.