B veti pitemmän korren

Niinhän siinä kävi että mustikkamehtään lähtö veti enemmän puoleensa. Oli niin hieno aamupäivä etteipä juuri hienonpaa vois olla. Sopivasti tuuli ettei ihan kauhee hiki ollu kaiken aikaa.
Testasin semmosta hyttysverkkohupparia. Poika oli kirpparilla käyvessään ostanu semmosen ku oli saanu muutamalla eurolla. Olivat käyneet hilloja kahelemasa, mutta eipä nyt päässeet itikat iholle.
Tosi hyvä huppari olikin, tuuli puhalsi läpi joten tuuletuskin pelas verrattomasti.

Mehtäsä liikkuminen on yks elämäni nautinnoista. Ne mehtän äänet, se rauhallisuus, ihana virkistävä tuulenvire....ahhh.
On aikaa antaa ajatuksien kulukia, nytkin ne kuluki monen ihimisen luona.
Josaki välisä mieleeni laskeentu yks raamatun jae:
" Rauhan minä jätän teille; minun rauhani - sen minä annan teille.
En minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä peljätkö."

Siinä marijoja poimiesa mutustelin mielesäni noita jakkeita.
Jeesus puhhuu rauhasta mikä on jotaki erilaista, mitä ihiminen voi saaha ja löytää maailmasta.
Mielen- ja sielunrauha on yks ihimisen syvällisimpiä juttuja. Sitä kaivataan, sitä etitään, siihen pyritään mitä moninaisimmilla ihimiskonsteilla. Sen löytymisseen saatettaan käyttää huomattavia summia.
Ihiminen uskoo melekeen mitä vain, saahakseen rauhan. Mietiskellee ja keskittyy mielensä valloon, jotta sais rauhan mielelleen.
Unohtaen tyystin, että kaikki ne pyrkimykset on ihimisen ommaa aikaansaannosta, jolloin ne on myös epävarmoja, pettäviä ja harhaan johtavia.
Ihiminen ei oo jumala, vaikka onkin iankaikkisuus olento.

Jeesuksen rauha ei oo ihimislähtöstä.
 Rauha ei löydy ihimisestä ihtestään, eikä ympäröivästä maailmasta.
Rauha on Hänessä joka sen antaa. 

Marijapaikka oli kahen pienen vaaran, tai mäen välisä. Alahalla oli hyvin marijaa, ylöspäin ku nousi rinnettä marjiat alako pikkuhilijaa väheneen, eikä niitä ennään vaaran päällä ollu juuri ollenkaan. Ne mitä oli, olivat pikkusia ja kuivahtanneen olosia.
Olin ollu mehtäsä puolitoista tuntia ku kokki soittaa:
K - No, löytyykö niitä?
M - Pikku ämpäri alakaa olla puolillaan.
K - Jaa, niinkö huonosti niitä siinä kohtaa on.
M - Iso ämpäri on jo täys.
K - Sittehän niitä on tosi hyvin. Mihin aikaan tuut syömään?
M - Mennee puolisen tuntia niin tuun.
K - Joo, soittaa pirahuta ku lähet niin tiijän laitella sapuskan.

Puolisen tuntia vielä mehtäsä kiertelin ja lähin kotia.Vaikka verkkohuppari oli ilimava, ilima oli kuuma ja hiostava. Selekää pitkin valu hikinoro, mikä välillä liimas hupparin kii selekään. Onneksi olin laittanu huivin päähän, ei valunu hiki silimiin, suojas korvalehetkin itikoitten hyökkäyksiltä.
Kotia ku pääsin niin söin hyvän kokin laittaman sapuskan. Uimakamppeet kassiin ja uimaan. Marijat aattelin puhistaa illemmalla kunhan ensin oon vilivotellu raikkaasa jokiveesä ja lekotellu hetken aikaa auringon lämmösä.
 
Olipahan sellanen voimaannuttava  marijareissu, mukava päivä kokonaisuuessaan.