sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Luonnonilimiö

Äitienpäivänä saatu pieni runkoruusu jatkaa kukkimistaan. Pari nuppua ehti nuukahtaa ennen kukintaansa, oletan että siiihen syynä oli huoneiliman vaihokset. Nostin ruusun parvekkeelle, sielä se tykkää olla ku saa reilusti valua. Uutta nuppua pukkaa mukavasti. Josaki välisä kunhan kukinta on vähimillään siirrän sen isompaan ruukkuun, jospa se siinä jaksas kukkia syksyyn saakka. Syksyllä vois sitte viijä juurakon alakerran viileeseen varastoon, tiijä vaikka menis sielä talaven ylitte.
 Mullahan alakaa entiset puutarhurin vaistot herräämään. :) 
Aikoinaan ku sitä työkseen kasvatteli kaikenmoisia kesäkukkia, perennoja, taimia ym.. siitä hommasta sai sillaitte tarpeekseen etten oo sitte puutarhan myymisen jäläkeen kovin kauheesti kasvatellukkaan mittään.  Mut, tuo ruusu on niin kivan näkönen "pikkupuu" jotta pittää yrittää josko sen sais pijettyä hengisä.

Täälä muutes sato eilen illalla sormenpään kokosia rakkeita ja vettä tuli niin että yhesä kohtaa katu tuluvi. Kokin kans oltiin liikkeellä ja ihimeteltiin yhesä tuumin että eipä olla moista luonnonilimiötä ennen nähty. 
Aurinko paistoo, lämmintä +24 , sattaa vettä ja rakkeita. Ihimeellinen on suomen kesä. :)

2 kommenttia:

  1. Joskus olen törmännyt täällä juhannuksen tienoilla vastaavaan sääilmiöön. On se tosi metkaa.

    VastaaPoista
  2. Lopunajan kelejä tai ainakin välillä tuntuu siltä kun nuo luonnon kaikki ilmiöt ovat nykyään rajuja - ei enää sateetkaan tule tasaisena vesisateena vaan yhtenä ryöppynä. Sama on auringonpaisteen kanssa, joko sitä ei ole lainkaan tai sitten on paahtava helle.

    Mahdottoman komea ruusu sulla on joten kyllä sitä taikaa sormissa täytyy olla... :D

    VastaaPoista

Kiva ku kävit, jätäppä käynnistäs ränttiä ruutuun. :)

  Joulurauhaa, joulurauhaa sitä kaipaa maa, jotta ihimiset sais pelotta vaeltaa. Rauhanruhtinas, joulun Herra antaa rauhan ja ilon sydämeen ...